Rakkaani,
älä soimaa itseäsi,
jos et ole hetkeen
kuullut sisäistä
ääntäsi. Tuo kämmen
sydämesi päälle
ja hengitä. Näytä,
että olet läsnä tässä
hetkessä. Kun se
haluaa puhua.
Nainen kuin aurinko
Hän oli nainen kuin
aurinko, ruokki monen
janoisen sielua.
Harva näki hänessä
hyökyaaltoja ja
syvän meren pohjia
ja sitä, miten hän
palasi niiden luokse
yhä uudelleen
heijastaakseen
valoa.
Luonnon voima
On hetkiä, jolloin
muiden humina
uhkaa hukuttaa.
Silloin hän kääntää
katseensa sisäänpäin
ja laskeutuu kohti
juuria. Siellä on
luonnon voima.
Hän ei anna sen
kadota.
Välillä voi vain olla ja humista
Puiden seurassa moni
asia tuntuu paljon
armollisemmalta.
Kuten se, että aina
ei tarvitse kasvaa.
Välillä voi vain olla
ja humista. Sekin on
yhtä arvokasta.
Ensimmäinen hiirenkorva
“Jostakin se on
pakko aloittaa”,
huokaisi puu
ja laittoi esiin
ensimmäisen
hiirenkorvansa.
Kahden ihmisen sydämet ovat kuin puun juuret
”Me vain kasvoimme erillemme”, sanotaan, mutta mikään siitä pinnan alla tapahtuvasta liikkeestä ei ole ”vain”. Kahden ihmisen sydämet ovat kuin puun juuret. Ajan saatossa ne ovat kietoutuneet tiukasti toisiinsa. Repiminen ei auta, vaikka se olisi lopulta helpompaa, nopeammin ohitse. Tarvitaan useampia epäsuotuisia kausia. Hiljalleen haperoittavaa kuivuutta. Rankkasateita, jotka saavat otteen lipeämään. Routia, jotka osuvat juuri siihen kohtaan, mikä on hauraimmillaan. Tarvitaan ravinteiden ja hivenaineiden puutetta. Sillä nuo mullan seassa olevat mikroskooppisen pienet hiukkaset ovat kuin usko. Jos sitä ei ole tarpeeksi, ennen pitkää toisen ote lipeää. Se kurottaa hetkeksi eri suuntaan. Ja silloin mitä tahansa voi tulla väliin. Myöhemmin aikaa voi ehkä kuvata kypsäksi, mutta siinä hetkessä, juuripunouman kudosten ratkeillessa liitoksistaan, ainut tunne on raaka kipu.
Hän syleili jokaisella varpaallaan maata
Hän nosti kätensä pystyyn
Hän nosti kätensä pystyyn.
Ei siksi, että olisi halunnut
luovuttaa, vaan koska se
oli suurinta rohkeutta.
Myöntää oma pienuutensa
elämän edessä. Antautua,
vaikkei tiennyt mille.
Kaukana hohtava valo
Ethän epäröi loistaa
silloin, kun yö on
pimeimmillään.
Joskus yksikin
kaukana hohtava
valo voi olla jonkun
toisen ainoa toivo,
jatkaa eteenpäin.
Hän päätti seurata aaltoja
Aina kun hän tunsi olevansa
hukassa, hän sulki silmänsä ja
päätti seurata aaltoja. Meren
tai hengityksen. Sillä ei ollut
väliä. Kumpikin kulki samaa
universaalia reittiä.