Kultaseni,
unohda kaikki puolinainen. Sinä
ansaitset ihmisen, joka on heikkona
valoosi, tarpeeksi vahva varjoillesi.
Jolla on silmää sisimpäsi tuhansille
sävyille. Sinä ansaitset jonkun, joka
on sisältä yhtä kesken, ihmisyydessään
sotkuinen, mutta joka kaikesta
huolimatta katsoo sinua puhtaimmalla
mahdollisella tavalla. Niin kuin
maailmassa ei olisi mitään yhtä
kokonaista.
Hän ei halunnut enää kiirehtiä
Hän ei halunnut enää kiirehtiä. Hän halusi
kulkea päiviensä läpi niin hitaasti, että aina
oli aikaa istua ikkunan vieressä ja tuijottaa
sisäpihan lehmuksia, maata olohuoneen
lankkulattialla ja nähdä, miten taivas kutoi
ikuista taideteostaan, sulkea silmänsä ja
kuunnella hengitysaaltojen jatkuvaa virtaa,
taukoja niiden välissä, upota vanhaan, ajan
patinoimaan nahkanojatuoliin ja kirjoittaa
kaikesta siitä, mitä tapahtui sisällä
silloin kun ympärillä ei tapahtunut yhtään
mitään.
Pidä hellin käsin
Pidä hellin käsin sitä,
mikä on kaunista,
poimi muistojesi
kedoista kukkasia,
päästä syliisi sekin,
mistä olet joskus
joutunut irrottamaan,
kiitä elämää kaikesta
rakkaudesta, vaikka
se olisi tullut luoksesi
muruina.
Sinun kehosi on sinun rakas päiväkirjasi
Sinun kehosi on sinun rakas päivä-
kirjasi. Se laittaa muistiin aivan
kaiken. Toiset sivut se säilöö
kenkälaatikon pohjalle ja työntää
kellarikomeron perimmäiseen
nurkkaan. Sillä on sekä lukko että
avaimet taskussaan. Ja meni kuinka
kauan tahansa, se jaksaa kyllä
odottaa, kunnes aika on oikea. Avata
muistot.
Tuo valo sinun sisällä
On yksi asia,
mitä ei koskaan
tarvitse hävetä.
Tuo valo sinun
sisällä. Kultaseni,
voit olla säröillä
ja silti säihkyä.
Kaikille meille yhteistä
Elämä jättää
jokaiseen meistä jälkiä
kuin muistoksi siitä,
mikä on kaikille meille
yhteistä.
— haavat
Hän tiesi, miten taika toimi
Hän tiesi, miten taika toimi. Hän
sulki silmänsä, hengitti syvään ja
kutsui kaikki osaset itsestään
paikalle. Sydän saapui ensimmäisenä
pamppaillen. Se riisui vaatteensa
ja istui eturiviin odottamaan. Ilmassa
oli samaa lempeää väreilyä kuin
kesäillassa, poutapilviä heijastavan
järven pinnassa. Tähän näytökseen
ei koskaan kyllästyisi.
Niin sydämestään hän toivoi
Hän sanoi kirjoittavansa
runoja, mutta ne sanat,
jotka hän lähetti iltaisin
matkaan, olisivat yhtä
hyvin voineet olla
rukouksia. Niin
sydämestään hän
toivoi.
Minun turvapaikkani
”Tämä on minun
turvapaikkani”,
hän henkäisi ja
kietoi käsivartensa
hellästi itsensä
ympäri.
Paikka, jossa sielusi lepää
Muistutus,
sinun kehosi on niin paljon
enemmän kuin pelkkä ulkokuori.
Se on tuhansien tarinoiden ja
kokemusten tyyssija.
Menneiden hetkien risteymä
ja tämän hetken näyttämö.
Sinun kehosi on oman elämäsi
aurinko, kuu ja maa.
Se on yhden ihmisen universumi.
Paikka, jossa sielusi lepää
ja kurottaa kohti toista.
