Erään ex-kilpamurheilijan tarina

Murheilu on aina ollut iso osa elämääni. Aloitin kilpamurheilun jo ala-asteella. Aikuisena siirryin palkkamurheiluun. Vapaa-ajallani olen murheillut aina, joskus ylikuntoon asti. Liikamurheilun seurauksena aloin kärsiä erilaisista oireista: kipeistä lihaksista, jäykästä selkärangasta ja kiristävästä päänahasta.

Pahimmillaan mieleni karkasi murheilemaan myös lepopäivinä. Se teki minut sairaaksi. Hain apua leijailusta, jonka avulla sain murheilukivut hoidettua. Aluksi leijailu toimi tarvittavana vastapainona murheilulle. Nyt olen jäänyt koukkuun leijailuun ja huomaan kaipaavani yhä vähemmän murheilua.

Leijaillessa paino putoaa, mieli kevenee ja sielu heräilee. Sanotaan, että leijailun avulla parantuvat monet murheet ja sairaudet. Jotkut pitävät leijailua välttämättömänä sydämen toimintakyvylle.  Leijailutapoja on useita. On tärkeää, että jokainen löytää itselleen sopivan leijailulajin. Toiset rakastuvat leijailuun niin, että tekevät siitä itselleen ammatin.  Heistä tulee elämäntapaleijailijoita.

Murheiltuani vuodesta toiseen olen vihdoin ymmärtänyt, että murheilu on kovaa työtä, oli kyseessä sitten ammatti- tai vapaa-ajanmurheilu. Mutta maailmanluokan murheilijatkaan eivät jaksa ilman lepopäiviä. Pysähdy siis murheilija. Anna itsellesi lupa vaan olla – ja leijailla.