Rannalla maailman, murheiden
otan vastaan tummia aaltoja
raskaita suolaisia vesimassoja,
joiden alkuperästä en ole varma
En koskaan tiedä, montako on tulossa
tai kuinka suuria ne ovat
Täytyy vain jaksaa
seistä paikallaan ja odottaa
tyyntä hetkeä
ennen kuin seuraavat vyöryvät rantaan
Kaikki on hyvin
Kaikki on hyvin, niin kauan kun muistan
vetää syvään henkeä aaltojen välissä
tuntea auringonsäteet kasvoillani
hiekanjyvät varpaideni alla
lämpimät virtaukset veden seassa.

Joskus aallokon keskellä pyristellessä unohdan
Silloin empatia vyöryy ylitseni.