Suru asuu vierashuoneessa

Annan Surun asua luonani, mutta pidän tarkoituksella etäisyyttä. Tiedän, miten raskas se on, sotkuinen, tilaa vievä ja arvaamaton. Suru pysyköön vierashuoneessaan, en häädä sitä pois, sillä Surun läsnäolo muistuttaa minua lempivieraastani – Ilosta. Siinä jos jossain Suru on onnistunut. Kun Suru muutti luokseni, minä rakastuin Iloon. Meistä tuli parhaita ystäviä. Nyt osaan vaalia Iloa, ylistää Iloa, ruokkia Iloa, imeä Iloa itseeni, tartuttaa Iloa muihin, kylpeä Ilossa, heijastaa Iloa ympärilleni, arvostaa Iloa ja pitää Ilosta kiinni. Surun ansiosta olen sitoutunut tähän suhteeseen. Tarvitsen Surua täyttämään minut Ilolla, Iloa sietämään Surun nurkissani.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s