R.I.P. Rikkaruoho

Viileänä huhtikuisena aamuna
tervehdit minua lattianraosta
Heilutit kaikilla kolmella kädelläsi
eikä sinua haitannut yhtään se,
että olit kattoterassin ainut rikkaruoho
Minä ihastuin sinuun,
sinnikkyyteesi, uskon voimaasi
tapaan, jolla otit tukea harmaista lattialaatoista
ponnistit ylös, ketään lyttäämättä
Samaan aikaan hymyilit
koko kirkkaanvihreällä varrellasi
säteilit elinvoimaa ympärillesi, tartutit minuunkin
Ihastuin niin, että kirjoitin sinusta runon
Otin sinusta valokuvan, laitoin sen Facebookiin
Kaikki eivät nähneet kauneuttasi
Se ei minua haitannut
Aloin jutella sinulle päivittäin
Tuijottelin tuntikausia
Tarkkailin vartesi asentoa, lehtiesi liikkeitä
Kuvittelin tuoksusi, seurasin kasvuasi
Iloitsin jokaisesta uudesta versosta
En koskaan koskenut sinuun
mutta uppouduin niin,
että hetken luulin jopa muuttuneeni sinuksi
Kunnes yhtenä toukokuisena iltapäivänä
konttasin puutarhapöydän alla,
lattialaattojen välissä, etsien
epäuskoisena
aivan kuin olisin menettänyt jotain paljon suurempaa
Jonkun oli täytynyt nyppäistä sinut juuriltasi
Kitkeä pois
kuin kattoterassille eksyneen rikkaruohon.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s