Nainen kuin vuori

Nainen
oli kuin vuori
joka ei koskaan piiloutunut
Sen juuret ulottuivat syvälle maahan,
huippu hipoi taivaita. Läsnäolo huokui rauhaa, ydin
ikuista viisautta. Se kesti myrskyt, vyöryt ja talvipakkaset,
tunsi tuulenvireen, auringonsäteet, pienet askeleet.  Kaukaa pinta
saattoi vaikuttaa kovalta. Läheltä yhtä elämää, kertynyttä, kadonnutta, uutta
tilalle kasvanutta. Tuo vuori oli kuin nainen. Yhä heijasti ympärilleen, kauneutta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s