Ahmin

Taas minä ahmin. Ahmin,
auringonsäteitä, hitaasti vaeltavia pilviä, ilta illalta pyöristyvää kuuta,
kaukaisia tähtiä, mereltä puhaltavaa tuulta. Ahmin,
kaupungin sokkeloisia katuja, kapeita portaita, puisia ovia, ikkunankarmeja. Ahmin,
hymyjä vanhojen pappojen kasvoilla, lapsenomaista naurua, koiramaisia katseita, keskusteluja, joissa ollaan aivan paljaina. Ahmin
ilmaa keuhkoihini sanoja sisälleni rumpujen rytmiä kitaran kieliä kehooni. Ahmin tätä päivää näitä hetkiä jokaista askelta kuin ainutta ahmin aivan kuin jossain syvällä sisimmässäni
tietäisin
syklin
pian
kääntyvän.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s