Aina vähän vihanta

Runsaat lehtesi tanssivat, tuulen tahdissa
oksasi keinuvat, runkosi jykevä, ryhdissä niin suorassa,
juuresi syvällä maan suojassa, pitäen sinut tasapainossa
tällä samalla epävakaalla nurmella, joka saa minut huojumaan,
puuskan hetkellä katseeni tiukasti Sinuun naulitsemaan. Horjahdan,
silti nousen aina uudestaan, otan mallia Sinusta, taas itseni tavoitan,
kun on poutaa
pilvistä
pimeää
viileää
sumuista
sataa tai
ukkostaa
Kunhan ei ole pakkasta,
sillä lehdistäni minun on vaikea luopua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s