Tästä nurinkurisesta pallosta

Niin sattumanvaraisesti tipahdamme
tänne missä nyt olemme
pallon ylle, alle, keskustaan ja laitamalle
Ei se ole äidin syy
Kaiken, minkä sain
en minä sitä tilannut
Silti jossain vaiheessa halusin vain luopua
Niin nurinkurisesti yksi sattuma määrää kaikesta
ei siinä ole mitään oikeutta
vähemmästäkin alkaa hävetä tätä palloa
Ja minä yritän, ja yritän
antaa pois jotain mitä en ole ansainnut
huijari!
Jotenkinhan tämä pitää korjata
Niin, korjata
purkaa ja rakentaa uudelleen
betonista valetut, teräsraudoitetut
rakenteet,
joiden ympärille on pystytetty tuhansien kilometrien edestä vallihautoja,
muureja, kaltereita, loukkuja, sähköaitoja, piikkilankoja, kokonaisia armeijoita
Ja minä joka en osaa edes vasaraa käyttää, aitiopaikalla
Siellä minä seison
On meitä muitakin,
meitä
jotka tuijotamme epäuskoisina kabinetteihin.

Mainokset

4 kommenttia artikkelissa “Tästä nurinkurisesta pallosta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s