Kun vain muistaisimme

Emme me tätä valinneet,
mutta tämän me saimme,
tämän hitaasti lämpiävän maan,
jossa kukitaan vain kesäisin,
ja pitkään jatkuvan pimeyden,
jonka keskellä emme näe
aina edes itseämme.

Mutta sisällä on kuitenkin lämmintä
ja meillä on jotain,
mitä riisua eteiseen
jotain, jolla ruokkia kehomme,
ilmaista ravintoa mielelle,
paikka, johon käydä makuulle
ja aika, jolloin käännymme taas valolle.

Meillä on kaikki mitä tarvitsemme
selvitäksemme talvesta,
paljon
selvitäksemme elämästä.
Kun vain muistaisimme,
tämän kaiken me saimme,
ja tehtävän rakastaa.
Älkäämme siis sulkeko silmiä
heiltä,
jotka saivat paljon vähemmän.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s