Olet jo mennyt nukkumaan
Yritän taas aamulla uudestaan
Mielessäni lausun sulle runoja
mut välimatka on niin pitkä,
pelkään,
etten tavoita.
Vaikket sanojani kuulisikaan,
tiedäthän
sua mä kaipaan
kuin lehtipuu seuraavaa kevättä
tuloasi odotan
Tää on meidän käsissämme
koitan uskotella,
kun maailma hengittää välillämme,
kuura peittää oksat
On niin kovin hiljaista.
Mainokset
Ikävä kaltaistaan? <3!
Tässä taisi huomaamatta yhdistyä kaksi ikävää, kevään ja sen toisen ;-).
❤
❤
Nama sinun runot kolathaa aina, tykkaan tastakin tosi paljon 🙂 Milloin se sinun runokirja julkaistaan? Keep up the good work bella! xx
Voi kiitos, ihana kuulla Marjukka <3. Runokokoelman koostaminen on kyllä haaveissa. Ehkä ensi vuonna on aika ottaa ensi askeleet sen toteutumiseksi 🙂 ?!