Säyseä Soturinna

Sanoi nimekseen Säyseä Soturinna
Hän joka korvieni ohitse suoraan
sisimpääni kuiski
Koputteli aikansa sydänkammiota
Siirtyi sitten suoniin kutittelemaan
leviten puroina aavaan kehooni,
syöksyen virtoina uomiin
saada aikaan sähköä iholle,
liikettä luomiin
Vaan kuulinko oikein?
Kutsuiko hän taistoon?
Juuri kun kuvittelin
saaneeni kiinni sen,
kadotin äänen
Jäljelle jäi vain kaiku hiljainen
kovin vaistomaisen oloinen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s