Kynnyksiä

Ennen ihastelin ikkunankarmeja
Kurkin sisään,
kun ketään ei ollut paikalla
Jos kävin ovella,
kävin koputtamatta
juoksin karkuun askeleita
taakseni katsomatta.

Ehkä tiesin jo silloin,
se olisi menoa
Joka ikkunansa auki jättää
kutsuu minut kotiinsa
jakaa kanssaan avaran tilansa
Takaisin,
sinne ei ole paluuta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s