Sydänpuu

Entä jos kypsä ei olekaan se,
joka syödään ensimmäisenä
vaan se joka pysyy puussa pisimpään?

Mitä jos vihreä ei olekaan väri,
joka loistaa kesäisin kauniina
vaan piileskelee talvisin rungossa?

Tai entä jos juuria ei tarvitsekaan etsiä maan alta,
vaan niillä voi kiivetä ilmaan, kiinnittyä oksaan
matkata merten taa, levitä vaikka joka ilmansuuntaan?

Silloin sydänkään ei ole se,
joka pysähdyttyään lakkaa,
vaan jota muut kantavat mukanaan.

Advertisements

4 kommenttia artikkelissa “Sydänpuu

  1. Hei Susanna! Jälleen ihana runo ja niin sopiva tähän surulliseen päivään, jolloin mun isoisä on nukkunut pois tästä maailmasta. Kiitos sinulle lohdusta, jota et ehkä tiennyt edes antavasi! Valoa päiviisi, eeva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s