Kaikki mitä en saanut sanottua

Sinä vuonna kuolleet kalaparvet huuhtoutuivat rantaan,
toisista jäi muistoksi vain tyhjä vene
Rauhankyyhkyt eksyivät matkallaan,
kylistä, jonne korppikotkat ehtivät ensin
Lampaille raivattiin lisää tilaa,
ketut sullottiin häkkeihin, sudet siivottiin pois näkyvistä
Metsät vaihtuivat piippuihin,
joet muuttuivat maaksi, maa aavikoksi
Äitimaa kiehui, ja sulatti jäävuoria kyyneleillään,
”krooninen väsymys”
aurinko vilkutti keltaista,
kuu kiersi, katseli kummissaan
Televisiossa Hollywood-tähdet puhuivat pakolaisten
siviiliuhrien, nälkäänäkevien, orpojen,
sarvikuonojen, minkkien ja Amazonin sademetsien puolesta
ja pukumiehet istuivat kiireisinä pyöreissä pöydissään
niin kuin aina, hirveä määrä paperia meni hukkaan
Se vuosi oli aivan samanlainen kuin kaikki muutkin
paitsi että minä vaihdoin uutiset runoihin
tatuoin valkoisen sulan jalkaani
(koitin olla ajattelematta, vaikka kuinka sattui)
ja hetken kuvittelin saavani kaiken tarpeellisen
sanottua lyhyemmin.
Kauniisti se ei ollut mahdollista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s