Vastatuuleen virtaan

Kuin hauki kuivaa maata
pääskynen pakkasta
pakenen,
sinne missä kiduksillani on helppo hengittää
missä sulkani lepattavat tuulessa
Toisinaan
auringon osuessa zeniittiin
nousen rantakivelle kuin norppa,
poistun
vasta kun taivas värjäytyy
vaaleanpunaiseksi
enkä tiedä
pitäisikö minun pulahtaa
vai nousta ilmaan
Kävely ei käy edes mielessä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s