Miten luonnostaan kaikki soljuikaan

Syksyllä tuuli. ”Konkurssi tulee”,
sanoin ja vedin tilkkutäkin tiukasti hartioilleni, jatkoin kyyryssä eteenpäin. Talvi tarkoitti vuorenvalloitusta, lumilinnoja ja joulupukkia. Ja miten odotinkaan vappua! Silloin sai kävellä keskellä katua. Kun pallo lipesi käsistä, pääsi poru. Mutta tiiliseinään törmättyäni lohdutin ensimmäisenä äitiä: ”ei haittaa mittään, ei haittaa mittään”. Kesä oli yhtä majaa, puroa ja takkuista tukkaa. Se yletti alaselkään, mutta tuntui paljon pidemmältä. Pienet jalkapohjat kestivät paremmin kiviä. Ja niin paljon ilmaa jalkojen alla, ilmaa jalkojen alla…Oi, miten soljuikaan luonto ja miten luonnostaan kaikki soljuikaan, kuusivuotiaana.

Advertisements

2 kommenttia artikkelissa “Miten luonnostaan kaikki soljuikaan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s