Olehyvästi

Ei se ollut viha ja rakkaus
Ei koskaan viha ja rakkaus
Se oli kipu ja kauneus
Molemmat yhtä kirkkaita
Hetkessä, jolloin aalto paiskasi minut alleen
Vellova meri huuhtoi viimein rantaan
Märin siivin pidin sinusta kiinni,
vaikka olin jo päästänyt irti
Nuhruinen höyhenpeitteesi
Repsottavat sulkasi
Ja omani suolaiset, littanat
Jalkani siipirikkoinen
Tiesin sen paranevan
Tiesin auringon kuivaavan
Olisin voinut katkaista siipemme,
mutta puhalsin perääsi
Oli sinun vuoro löytää kotisi
Se ei ollut jäähyvästi,
Se oli olehyvästi,
ole aina hyvästi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s