Eikä sade voi ylöspäin ropista

Sinä kadotit pesäsi
minä lensin perääsi
koitin nimeäsi huutaa
et kääntynyt
olit jo päättänyt muuttaa

Nyt haihtunut on harmaa horisontti
taivaalla enää
pumpulinpehmeät massat
mannerten välille hajautuvat
yhteiset pilvenhattarat

Ne pysyvät
me liikumme
eri suuntiin
vaikka yhdeksi ja samaksi
linnunrataa luultiin

Niiden valkea pinta heijastaa
valoa valoa
sen annan siipiini tarttua
vihdoin turvassa
eikä sade voi ylöspäin ropista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s