Me synnymme taas

Hänellä on tulta silmissään
ja auringonsyleilemät
laineet,
maata kohti roikkuvat lehdet,
joita tuuli keinuttaa
Paljaiden
varpaidensa päällä hän kantaa
merta, maalla
siellä missä sinä, minä, mekin
sisällämme
hän virtaa,
puhaltaa ilmaa askeleidemme alle
alhaalta ylös
kannattelee jalkojamme
elää, meissä täysillä
syttyy liekkinä, palaa roihuna
tuhkaksi, maatuu maaksi
kiteytyy metalliksi, kylmäksi
melankoliseksi elementiksi,
jonka pintaan vesi tiivistyy
−ja me synnymme taas.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s