Niin kuin siemen raivaa tiensä maan uumenista
kirjoitan itseni eloon.
Nousen pimeästä valkoiselle paperiarkille
kuin villilupiini tien pientareelle.
Painan juureni mustaan multaan,
nostan katseeni korppien siipiin,
niiden hohtaviin sulkiin.
En vieläkään tiedä miten kaikki sai alkunsa,
mutta tuuli nyt tanssittaa valkeaa varttani
pellon reunassa. Olen vahvasti valoon päin kenossa.
Mainokset
Lieköhän tänä aamuna pihalla tapaamani korppi kääntäisi vahvasti valoon päin..? 🙂 Niin ajattelin heti – sen intiaaniuskomuksen mukaan, enkä suinkaan pahanilmanlintuna, kuten usein tavataan.
Hauskaa, että bongasit inkkariuskomuksen rivien välistä! Selkeästi se tuli lähettämään viestiä ;-).