Ääretön

Katselin pimeässä rappukäytävässä, miten räntä laskeutui pisaroina sisäpihan vesilätäkköön, tasaisesti, rauhassa kuin sydämen lyöntini. Ne, jotka päätyivät tummana kiiltävän asfaltin pintaan sulivat pois, niin pehmeästi, etten edes huomannut elementin vaihtuvan, hengitykseni taukoavan. Yöksi povattiin ensimmäistä pakkasta, sisälläni harmaan eri sävytkin näyttivät lämpimältä väripaletilta. Ja taivas, en aina nähnyt sitä, mutta tunsin, kaikissa eri sävyissään. Se oli aina täällä, aina läsnä, rappukäytävässäkin, se oli ääretön.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s