Kriittistä romantiikkaa

Ennen vanhaan vetäytyivät miehet
nummille niityille
paljaina kohoavien kumpujen keskelle
odottamaan iltaa
neitoja, kauniita
mustikoin mansikoin koristeltuja
alastomia keijuja
sumun keskellä tanssivia aurinkoja
Nykyään marssivat naiset
jykevimmän männyn luokse
umpimetsään
hiljaiseen rantaan,
tuulen kanssa tasaisesti
tajuntaan iskevälle
merelle, liikkumattoman kallion
sileäksi hioutuneille
pinnoille, kuun loisteeseen
hakeakseen sen, minkä vain luonto voi antaa
elääkseen edes hetkeksi,
maallisen fantasiansa todeksi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s