Sinä olit minun syksy

Puhkesin loistoon
eikä pimeys, kylmyys
mikään enää pelottanut.
Sinä olit minun syksy,
ja ainut vaihtoehto,
oli pudota suoraan
syliisi.

Kirjoita kommenttisi tähän...

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

Sähköpostiosoite (pakollinen) (Osoitetta ei koskaan julkaista)

Nimi (pakollinen)

Kotisivu

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. ( Log Out / Muuta )

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. ( Log Out / Muuta )

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. ( Log Out / Muuta )

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. ( Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä:

sielunsopukoita