Vuolaasti jatkuvalla virralla

Niin aloin seurata kuuta. En halunnut ajatella enää muuta. Aurinko muistutti toisinaan menneistä, kesistä, pitkittyneistä hetkistä, jolloin kaikki oli epätodellisen kirkasta ja kevyttä, ilma ei koskaan tiivistynyt vedeksi, virta liikkui vuokseen unohtaen luoden. En enää ollut yksin tuolla puolen, suolaiset pisarat pitkin rantoja, kiitollisia uomia, kuu tyhjensi ja huuhtoi minut, täytti sinut, palkitsi meidät, vuolaasti jatkuvalla virralla.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s