Sillä aikaa kun puut huilasivat

Oli päiviä, jolloin tarvitsit
sisäisen valonheittimen
ja purkillisen halogeeneja,
jotta tietäisit edes olevasi pystyssä
ja ymmärtäisit olla kysymättä,
miksi ylipäätään oli otettava
ainuttakaan askelta
yhtään mihinkään suuntaan
tänä vuodenaikana
näillä leveysasteilla,
missä karhut näkivät syviä unia
ja puut saivat huilata kaikessa rauhassa
sillä aikaa, kun meidän rytmiä sääteli
mahdollisimman kauaksi auringosta
vieraantuneet digiviisarit
ja harvinaisen kirkas,
silmät väkisin auki kääntävä,
valonomainen
huijaus.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s