Äidin helmat

Hän tarvitsi paikan,
jonne paeta.
Josta käsin maailma
näytti hetken aikaa
vähemmän vieraalta.
Hän tarvitsi turvallisen
rungon, jonka ympärille
käsivarret ylsivät.
Jota vasten pää sai
levätä, iho hengittää.
Siinä oli helppo itkeä.
Ja kun virta viimein
taukosi, hän katsoi
ylöspäin, näki oksien
roikkuvan matalalla,
suojana, keinuen
kevyesti tuulessa,
kuin Äidin helmat.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s