Kun ei ollut muita vaihtoehtoja

Kaikki me kiipeämme ylös vuoria, kynnet katki, rapaa naamassa, housut polvista puhki. Toiset meistä nousevat isoimmat jo pieninä. Silloin kun ei ole vielä kunnon kenkiä, ei karttaa, reppukin pieni ja vaaleanpunainen. ”Rohkeaa”, sanovat toiset, ”todellista vahvuutta”. Ne, jotka tietävät, eivät sano mitään. Pehmentävät vain katseensa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s