Ainut joka ansaitsee vara-avaimen on rakkaus

rajatovatsitavarten_okra
Elämä muokkaa sisintämme eikä se aina tapahdu lempeästi. Toisilla meistä rajat ovat lujat kuin kivi kerrallaan kasvatettu muuri, toisilla näkymättömät kuin viiva, jonka meri on jo ehtinyt huuhtoa. Se, mitä sydämen ympärille kasaamme, ei ole kovuutta, vaan sielun viimeinen keino suojautua. Toisinaan suojaus häätää ja toisinaan vuotaa. Hyvää voi olla vaikea vastaanottaa, silti haluaisi niin kovasti antaa. Kun sisällä on pimeää suunnistaa, sitä erehtyy helposti luulemaan, että onni löytyy jostakin muualta. Vasta kun on tarpeeksi turvallista, voi alkaa katsoa mennyttä uudella tavalla. Raottaa varovasti kuorta, korjailla sydämen ovia ja ikkunoita. Vasta silloin voi todella tuntea, mitä on olla joustava. Kaikkia räppänöitä ei tarvitse pitää auki yötä päivää ja pysyä silti maailmalle avoinna. Voi jättää joihinkin koputuksiin vastaamatta. Rajat ovat sitä varten, että se kaikista syvin osa meistä säilyisi herkkänä ja pehmeänä. Ja ainut, joka ansaitsee vara-avaimen, on rakkaus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s