Ei se aina mene niin, että oikean ihmisen
tullessa vastaan, asiat vain loksahtavat
kauniisti paikoilleen. Saattaa myös käydä
niin, että perhoset pyrähtävät hätääntyneinä
karkuun. Sinä painat katseesi pilven hattaroista
takaisin maan pintaan ja luikit siipirikkona
perässä. Olit toivonut lempeää kesäpäivää,
mutta saitkin äkillisen järistyksen. En tiedä,
kuka keksi rakkauden, mutta se ei totisesti
tehnyt siitä helppoa. Silti, jos olet valmis
istumaan perhostesi kanssa, on olemassa
mahdollisuus, että elämä tarjoaa sinulle
paratiisin sijasta jotakin, mikä niin aitoa ja
käsin kosketeltavaa, ettei sitä osaa edes
kuvitella. Täytyy vain luottaa toiseen. Ja
kaiken katastrofinkin uhalla, antautua.