Hän oli nainen, jossa
oli valoa ja voimaa.
Hän muistutti kaikin
tavoin aurinkoa.
Myös silloin harvoin,
kun hän pimeni,
hetkessä ja totaalisesti.
Kirjoittajan arkistot: susannajussila
Suru muuttuu kiveksi
”Suru muuttuu kiveksi,
jos sitä ei kohtaa”,
pauhasi meri ja piti
elämän virtaamassa.
Anna rakkauden piirtää minuun rajat
Anna rakkauden piirtää minuun
rajat. Ja näytä missä omasi kulkevat.
Kerro, miten paljon minua tarvitset.
Sano, jos et pärjää yksin.
Lausu ääneen pieninkin ikävä.
Äläkä koskaan ikinä anna minun
itsenäisyyteni hämätä.
Sillä vaikka näytän naiselta, jolle
vahvuus on toinen nimi, enkä
sitä osaa muuksi pukea, niin mitään
en elämässäni niin paljon halua.
Kuin että toinen antaisi minullekin
luvan olla pieni.
Ihan kuutamolla
Sinä tuikkiva,
joka uskallat poiketa
tutulta radalta, annathan
itsellesi armoa. Muista,
että jokainen uusi tähti
on joskus eksynyt
kartalta. Ollut ihan
kuutamolla.
Tämä on se hetki
Kun sydänpuussasi on ahdasta,
hengitä.
Kun et kuule merta kohinalta,
hengitä.
Kun maa vavisuttaa juuriasi,
hengitä.
Kun lehtesi irtoavat tuulen mukana,
hengitä.
Kun mitään ei ole tehtävissä,
hengitä.
Tämä on se hetki, kun jotain uutta
sinussa voi syntyä.
Rauhaa ja rakkautta
Silloin kun maailma kävi liiaksi
iholla ja sydän alkoi muistuttaa
taistelutannerta, hän tiesi, mistä
hakea apua. Eikä sanaakaan
tarvinnut sanoa. Puut huokuivat
aina rauhaa ja rakkautta.
Ainut joka voi korjata sisimpäsi
Ainut, joka voi
korjata sisimpäsi
on sinä itse.
Mutta rakkaus
voi kannatella
palasia, antaa
voimia, se voi
seistä vieressä ja
katsoa lempeästi.
Näyttää, mistä
kohtaa olet vielä
rikki.
Perhosia kannoillaan
Tämä maa on niin raskas
toisinaan. Me tarvitsemme
sieluja, jotka kulkevat
perhosia kannoillaan.
Löytävät pimeimmänkin
yön keskellä sen ainoan
kirkkaan valon.
Äitimaa on vähän väsynyt
“Äiti on vähän väsynyt”,
purskahti Maa ja sen kyyneleet
levisivät tulvan lailla kaduille,
pelloille, talojen pohjakerroksiin
ja metrotunneleihin.
Nyt tarvittiin apua ja kiireesti.
Puut pysyivät hiljaa ja hengittivät
Kun ihmiset puhuivat puhumistaan,
puut pysyivät hiljaa ja hengittivät:
”Antakaa meille työrauha,
koitamme pelastaa maailman.”
