Rakkaani,
älä soimaa itseäsi,
jos et ole hetkeen
kuullut sisäistä
ääntäsi. Tuo kämmen
sydämesi päälle
ja hengitä. Näytä,
että olet läsnä tässä
hetkessä. Kun se
haluaa puhua.
Aihearkisto: Hetkessä
Luonnon voima
On hetkiä, jolloin
muiden humina
uhkaa hukuttaa.
Silloin hän kääntää
katseensa sisäänpäin
ja laskeutuu kohti
juuria. Siellä on
luonnon voima.
Hän ei anna sen
kadota.
Välillä voi vain olla ja humista
Puiden seurassa moni
asia tuntuu paljon
armollisemmalta.
Kuten se, että aina
ei tarvitse kasvaa.
Välillä voi vain olla
ja humista. Sekin on
yhtä arvokasta.
Kaukana hohtava valo
Ethän epäröi loistaa
silloin, kun yö on
pimeimmillään.
Joskus yksikin
kaukana hohtava
valo voi olla jonkun
toisen ainoa toivo,
jatkaa eteenpäin.
Hän päätti seurata aaltoja
Aina kun hän tunsi olevansa
hukassa, hän sulki silmänsä ja
päätti seurata aaltoja. Meren
tai hengityksen. Sillä ei ollut
väliä. Kumpikin kulki samaa
universaalia reittiä.
Luja mutta lempeä
Ottaa elämä vastaan
sen kaikessa sotkuisuudessa,
pitää sydämensä auki myös
kivussa ja surussa. Siihen
ei kovinkaan meistä pysty,
sillä karikkoa ei voiteta
kivellä. Täytyy olla virran
lailla elävä. Tosi paikan
tullen luja, mutta sielultansa
lempeä.
Kevät
Joka vuosi sieluni
huokaisee helpotuksesta
samaan aikaan.
Mikä jälleennäkemisen
riemu, ja tunne kuin
olisit ollut siinä aina.
Liekkinä pinnan alla.
— kevät
Kun joki ei riitä, itken sinulle meren
Kun joki ei riitä,
itken sinulle valtavan
meren, ja rukoilen.
Kunpa edes yksi
kyyneleistäni olisi
se kirkas pisara, joka
taittaa valon
suunnan sisälläsi.
Osa suurempaa virtausta
Olla elämän edessä yhtä
elegantti kuin vesi.
Silloin ei tarvitse pakottaa
itseään liplattamaan.
Voi kasvattaa kovan kuoren,
särkyä, sulaa, ja tehdä se
vaikka joka vuosi uudestaan
niin kuin se olisi maailman
luonnollisin asia.
Kunnioittaa suurempaa
virtausta.
Oli kevät, oli toivoa
Hän sulki silmänsä
ja puhalsi hitaasti ulos.
Puut hengittivät sisään.
Aurinko katseli heitä
ja hymyili. Oli kevät.
Oli toivoa.
