Hän käpertyi
itseensä hellästi,
ääriään myöten,
ja kutsui
äärettömyyden
kylään.
Hän käpertyi itseensä hellästi
Aihearkisto: Hetkessä
Joka väittää, ettet riitä
Tuo ääni sinun sisällä,
joka väittää, ettet riitä.
Ei se ole oikeasti ilkeä,
vaan tosi pieni ja ihan
eksyksissä. Ota sitä
kädestä, ohjaa
lähemmäksi
sydäntä.
Auringon kimppu
Ennen lähtöä aurinko lähetti
kauneimmat kukkasensa.
”Minä kierrän vain ympäri
maailman ja palaan takaisin.”
Hän ei halunnut enää kiirehtiä
Hän ei halunnut enää kiirehtiä. Hän halusi
kulkea päiviensä läpi niin hitaasti, että aina
oli aikaa istua ikkunan vieressä ja tuijottaa
sisäpihan lehmuksia, maata olohuoneen
lankkulattialla ja nähdä, miten taivas kutoi
ikuista taideteostaan, sulkea silmänsä ja
kuunnella hengitysaaltojen jatkuvaa virtaa,
taukoja niiden välissä, upota vanhaan, ajan
patinoimaan nahkanojatuoliin ja kirjoittaa
kaikesta siitä, mitä tapahtui sisällä
silloin kun ympärillä ei tapahtunut yhtään
mitään.
Hän tiesi, miten taika toimi
Hän tiesi, miten taika toimi. Hän
sulki silmänsä, hengitti syvään ja
kutsui kaikki osaset itsestään
paikalle. Sydän saapui ensimmäisenä
pamppaillen. Se riisui vaatteensa
ja istui eturiviin odottamaan. Ilmassa
oli samaa lempeää väreilyä kuin
kesäillassa, poutapilviä heijastavan
järven pinnassa. Tähän näytökseen
ei koskaan kyllästyisi.
Minun turvapaikkani
”Tämä on minun
turvapaikkani”,
hän henkäisi ja
kietoi käsivartensa
hellästi itsensä
ympäri.
Paikka, jossa sielusi lepää
Muistutus,
sinun kehosi on niin paljon
enemmän kuin pelkkä ulkokuori.
Se on tuhansien tarinoiden ja
kokemusten tyyssija.
Menneiden hetkien risteymä
ja tämän hetken näyttämö.
Sinun kehosi on oman elämäsi
aurinko, kuu ja maa.
Se on yhden ihmisen universumi.
Paikka, jossa sielusi lepää
ja kurottaa kohti toista.
Tyhjyys on uusi täysi
Viimeinkin hän oli valmis. Sisin pamppaillen hän
sulki silmänsä ja laskeutui sydänpuita pitkin alas
pimeyteen. Avaruus kietoi hänet ympärilleen.
Se oli kevyt ja pehmeä kuin ilma iholla. Yhtäkkiä
olo tuntui lähes painottomalta. Kaikenlaista hän
oli pelännyt, muttei koskaan osannut kuvitella,
että kaikki nämä vuodet hän oli kerännyt rohkeutta
vain pysähtyäkseen, huomaamaan, että tyhjyys on
uusi täysi.
Tuli mitä tuli
”Tuli mitä tuli”,
hän sanoi ja astui
ulos, tukka auki,
elämän jättämät
jäljet ihollaan.
Tuuli kävi vastaan
lempeästi. Kuin
se olisi odottanut.
Runo on minun mittarini
Runo on minun mittarini,
sydänkäyräni. Kun on
tarpeeksi pitkään ollut
hiljaista, tiedän, että sisin
ei virtaa.
