Hän antoi juurtensa kaivautua
syvälle maan multaan,
sielunsa kurkottaa kohti
avaruuden tähtipölyä,
mutta sydämen, sen hän
piti tässä. Mahdollisimman
lähellä, alati muuttuvassa
hetkessä.
Aihearkisto: Hetkessä
Kun pimeys käveli vastaan
Ja niinä iltoina,
kun pimeys käveli vastaan
eikä hänestä ollut taistelemaan,
hän sulki silmänsä ja sytytti
auringon palamaan. Se oli
hänen supervoimansa.
Maailma kyllä odottaa
Kultaseni,
jokainen rakkauden työ
ottaa aikansa, siis
annathan itsesi
parantua rauhassa.
Maailma kyllä odottaa
sinua.
Muista ruokkia sisintä
Ihminen on
kuin pieni lintunen.
Sen siivet kasvavat
sydämestä.
Muista ruokkia
sisintä.
Sinun ei tarvitse aina jaksaa
Kultarakas,
kun sisälläsi sataa,
ja kaataa, istahda
viltin alle ja
kuuntele ropinaa.
Sinun ei tarvitse
aina jaksaa.
Solumme tanssivat lähietäisyydellä
niin paljon muutakin
mahtuu halaukseen
kuin että kaksi ihmistä
koskettavat toisiaan.
kaikki se kemiallinen
juhla sisällämme.
sydämet kuin
karnevaalirummut.
tu-tum tu-tum tu-tum.
solumme tanssivat
lähietäisyydellä.
Pinnalla
Kuinka monta kertaa sama hyöky-
aalto tulee vastaanottaa?
Kysymykseen ei ollut olemassa
vastausta. Siitä huolimatta hän
seisoi taas kerran
rannalla. Tunsi,
miten varpaat
kastuivat, mutta
sydän pysyi
pin-nal-
la.
Puut tiesivät sen soluissaan
Miten kurottaa kohti
toista ilman, että
oksakaan värähtää?
Puut tiesivät sen
soluissaan. Riittää,
kun on läsnä ja
hengittää.
Vastaako valtameri
kun olen pinnalta
poikkeuksellisen tyyni,
suljen silmät ja odotan.
vastaako valtameri.
Kun ihmiset avasivat sydämensä
Kun maat sulkivat rajojaan
ja kodit oviaan,
ihmiset avasivat sydämensä.
Yhtäkkiä olimme kaikki
yhdessä. Milloin viimeksi
näin lähellä?
