”Tiedäthän,
ettei sinun aina tarvitse olla valkea ja hattarainen”,
sanoi taivas pilvelle.
”Maa kyllä kestää.”
Mainokset
Aihearkisto: Hetkessä
Valkoista paperia
”Kirjoita rakkauden sivuja”,
sinä sanoit.
Minä avasin lehtiön
ja odotin jotain tapahtuvan.
Tänne minä kuulun
”Maa tarvitsee jalkapohjasi paljaina”,
kuulen, miten syreenit soittavat,
kurjenkellot laulavat,
kun ravistelen itseni polkua pitkin.
Täältä minä tulen
ja tänne minä kuulun.
Tuuli tarttuu hiuksiini,
minä ajan sitä takaa,
me leikimme.
Tuulen suojana
”Rakkautta on pysyä vahvana
silloin, kun on tarvetta”, sanoi puu ja nosti oksansa pystyyn myrskyn merkiksi. Niin paljon kun hän rakastikin tuulta, joskus tuli hetkiä, jolloin piti kerätä kaikki voima lähemmäksi runkoa,
toimia itse itsensä
tuulen suojana.
Kun tunnet itsesi ontoksi
”Mitä tehdä silloin,
kun tunnet itsesi ontoksi?”
”Odota. Malta.
Hiljaisuudessa
sen kuulet parhaiten.
Sydänpuusi lepää.”
Missä eniten tarvitaan
Joskus oksani vaan kurottelevat ja kurottelevat, vaikka juureni eivät enää jaksaisi muuta kuin vastaanottaa. Oi kumpa runkoni, jokin osani minusta näkisi, siirtäisi huomion alas ennen kuin on liian myöhäistä, maan hoitaa,
tulla vastaan siellä missä eniten tarvitaan.
Sen kuin vastaanotit
Maa oli mestari kannattelemaan,
tuuli kosketuksen taituri,
puu aina valmis halaamaan,
ja tarjoamaan suojaa,
meri aaltoja täynnä.
Sen kuin vastaanotit.
Juurten kosketus
Kun latva pettää,
käänny runkosi puoleen,
ja juuret koskettavat sinua.
Luota maahan
”Luota maahan,
se kannattelee sinua silloinkin,
kun et itse pysty”,
lohdutti rauduskoivu.
Hän näki kyllä, miten tuuli repi
vieressä kasvavaa taimea,
juurista, niin että soluihin asti sattui.
Samassa hetkessä kaikki
Samassa hetkessä kaikki. Koivunsilmujen varovainen kurkistelu. Hento lumipeite aamuisella nurmikentällä. Meikkivoiteen läpi tunkeutuva valo. Sinun kauniit ripsesi huolesta väsyneinä. Jossain kaukana sisämerellä punaiseksi luokiteltu myrsky. Tyttö joka yrittää kiivetä pelastusveneeseen. Jalkojen alla käyvä meri. Sinun kätesi hänen kädessään. Maisema, joka yksi toisensa jälkeen katoaa kirkkaaseen usvaan. Katse, joka palaa takaisin asfalttiin. Puristus. Räpäytys. Samassa hetkessä kaikki. Ja minä en ole missään.
