Hänen sydämensä oli
kevyt kuin pääskysen
lento, raskas kuin
valtamerten paino.
Molempia samaan
aikaan.
Aihearkisto: Hetkessä
Kun kaikki kaunis pääsee virtaamaan sisään
Voi olla, että et ehkä koskaan
tule saamaan selitystä sille,
miksi kaikki kävi niin kuin kävi.
Miksi maa tippui jalkojesi alta.
Miksi toinen ei pystynyt puhua.
Mutta älä anna sen estää sinua
paranemasta. Sillä niin raa’alta
kuin se tuntuukin, sydän on
säyseimmillään silloin, kun
se on särkynyt auki. Ja kaikki
kaunis pääsee virtaamaan
sisään.
Kultahippuja
En minä tarvinnut
muuta vakuuttelua.
Sinä pidit minun palasia
kuin kultahippuja.
Tarkoitettu virtaamaan
Rakkaani,
älä seiso jokiesi tiellä.
Mitä ikinä nyt sisälläsi
tunnetkaan, se on täysin
luonnollista. Kuin vesi,
jonka on tarkoitus
virrata.
Sydän puhkesi täyteen viljaan
Sinä kesänä
tuuli teki tukkaan pesää
iho hengitti kilpaa puiden kanssa
päivänkakkara kiertyi korvan taakse
suu maistui metsältä ja mansikoilta
katseessa lepäsi järven tyyni pinta
savipohjassa jalkojen painaumat.
Sinä kesänä aika lipui kuin joutsenet
joenuomaa pitkin, eleettömästi, mutta
varmasti, sydän puhkesi täyteen
viljaan. Luonto oli muuttanut
häneen.
Pääskysten lentoa
Järven rannalla, kesäillassa,
jossa pilvenhattarat
uiskentelevat veden pinnassa,
sinä tartut minua kädestä.
Me seuraamme pääskysten
lentoa kuin näytöstä.
Kun sisällä on niin paljon
Tältäkö merestä tuntuu,
kun pinnan alla virtaukset
törmäilevät toisiinsa?
Kun sisällä on niin paljon,
niin sekaisin, ettei tiedä,
minkä äärelle pysähtyä
ensin.
Elämä jalkojeni juurella
”Elämä on aivan
jalkojesi juurella”,
kuiskasi puu.
Ja siihen minä
pysähdyin.
Syvä hengitys silittää sisintä
Sulje silmäsi.
Kuuntele itseäsi
kuin simpukkaa.
Huomaa meren kohina.
Aaltojen nousu ja lasku
vasten rantakiviä.
Syvä hengitys
silittää sisintä.
Miten hento on se liitos
Lopulta meistä jokainen on kuin
hauras lehti elämänpuun vankoilla
oksilla. Milloin tahansa saattaa tulla
se hetki, jolloin on oma tai toisen
vuoro tippua. Ei sitä halua ajatella,
mutta toisinaan, kylmän tuulen
lehahtaessa ilman varoitusta, ajatus
saa meidät värisemään jokaisen
solun voimalla. Muistamaan, miten
hento on se liitos, joka pitää meidät
tällä puolella, elossa. Vain yhden
puhalluksen päässä ikuisuuden
virrasta.
