Maan huomaan

”Maa odottaa teitä”,
sanoi puu ja tiputti viimeiset lehtensä tyynesti.

Mainokset

Kohti ydintä

Harmaa päivä
Sisäpihan musta asfaltti täynnä
vesilammikoita
ja ruskeaan taittuvia lehtiä.
Näytti siltä kuin sade ja tuuli
olisivat saaneet koko luomistyösi
rapistumaan hetkessä.
Todellisuudessa,
suurimman osan teit sinä itse,
päästämällä elämän voiman
virtaamaan
lävitsesi.

Pieni lentäjä

Ahkera pieni lentäjä
Minun oksalleni kelpaat aina
Olet arvokas sulkine kaikkinesi
Enkä minä kysy
kuinka monta kilometriä
olet lentänyt,
monessako maassa talvehtinut
Sinun ei tarvitse olla supervarpunen,
ja juureni ovat sitä varten
että pysyn pystyssä.

Taimi talviunilla

Hän ei ollut nyt hiirenkorvatuulella,
ei yksinkertaisesti jaksanut enää leikkiä iloista kurkottelijaa, hädin tuskin heilutella juuriaan elonmerkiksi. Kohmeana, hitaana, yön kastepisarat silmäkulmissaan totesi taimi talviuniltaan:
”Joskus kasvu on sitä,
että oppii sietämään epämukavuutta.”

Sirppi

”Mistä tiedät, että sinusta on tullut täysi?”, kysyi Venus Kuulta.
”En joudu enää miettimään,
loistanko liikaa
vai loistanko tarpeeksi.
Tämä on minun Maani
ja saan kiertää sitä juuri sellaisena kuin olen.”

Taiga

Minä menen taigaan
pimeään pohjoiseen havumetsään,
jossa jykevät kuuset
ryhmittyvät ympärilleni,
männyt nostavat oksansa suojaksi.
Etsin luonnonvaraista,
vaikka villeys meissä kaikissa
on monien käsien muovaama
ja minun käteni jättävät jälkiä,
etsivät armoa siltä,
joka joskus seisoi tuulessa omillaan.