Minä ymmärrän sinua

olekiltti_okraRakas, vaikka minä tiedän, että tästä tuskin
on apua, haluan silti sanoa: Minä. Ymmärrän.
Sinua. Muistan, millaista on suunnistaa
yksin sisin hädästä sokeana. Ohittaa kaikki
nekin ihmiset, jotka sydämessään halusivat
vain sinun parasta. Nyt olen yksi heistä
enkä toivo mitään niin paljoa kuin, että
kääntäisit katseesi kohti valoa. Tarttuisit
mihin tahansa, mikä pitää sinut pinnalla.
Sillä maailmassa on vielä niin paljon asioita,
jotka odottavat sinun kohtaamista. Tiedä,
että mitä ikinä se onkaan, se ei tule olemaan
ikuista. Pyydän tätä kaikkien meidän
puolesta, ole kiltti ja älä luovuta.

Lupa särkyä

lupasarkya_TiiliEi pirstaleiksi niin vain mennä.
Siihen pitää antaa itselleen lupa.
On seistävä kuilun reunalla,
otettava ratkaiseva askel,
heittäydyttävä murustensa
mukana vailla tietoa siitä,
nouseeko enää. On luotettava
siihen, että joku on sittenkin
vastassa. Aina ihmisellä ei ole
varaa särkyä. On selviydyttävä
ensin.

Viimein pehmentyä

viimeinpehmentya_tummasiniharmaaEi siitä kannata syyttää itseä, että toisinaan elämässä on vain pakko selviytyä. On kasvatettava kovempi kuori, jotta saa pidettyä palasensa kasassa. On vain jaksettava. Mentävä eteenpäin päivä ja hetki kerrallaan, kunnes on turvassa. Ei silloin ole varaa miettiä syntyjä syviä. Kuinka pahasti on rikki tai miten kaukana ehjästä, on siinä hetkessä yhdentekevää. Vasta etäisyyden päästä on mahdollista katsoa mennyttä uudelleen. Osoittaa sormella karttaa ja todeta, tuossa kohtaa olisin voinut hellittää. Tuossa pyytää apua. Todellisuudessa teit kaiken sen, mihin pystyit. Ja jos olet vielä tässä, voit nyt pidellä sirpaleitasi hellästi kädessä. Ehkä huokaista syvään jonkun toisen sylissä. Viimein pehmentyä.