Talvehtiva puu

”Muista, että jokainen lehti
sinussa on täydellinen.
Silloinkin, kun ne odottavat
vasta puhkeamistaan”,
kuiskasi puu, ja jatkoi talvehtimistaan.

Mainokset

Suloisesti elossa

Jokaisella puulla oli omat selviytymiskeinonsa.
Yksi käänsi oksansa sinne,
mistä aurinko nousee.
Toinen haki tukea muiden juurista.
Kolmas lohtua loisista.
Neljäs kasvoi niin isoksi ja jykeväksi,
ettei kovinkaan tuuli sitä horjuttanut.
Viides vuorasi runkonsa paksulla sammalpeitteellä.
Kuudes antoi pikkulinnuille kodin laulusta.
Seitsemäs tarvitsi selviytyäkseen näitä kaikkia.
Kunnes eräänä päivänä hän havahtui siihen,
miten helppoa olikaan olla elossa.
Selviytymisestä oli tullut suorastaan,
suloista.

Universumin kyydissä

Kuin puut pukeutuivat ja riisuivat
kaikella oli rytminsä.
Hänen tehtävänsä oli seurata omaansa.
Vaikka se ei aina noudattanut isointa virtaa, hän tiesi olevansa
vuoroin
ilmassa,
maassa,
vedessä,
liekeissä,
siellä missä pitääkin,
ja missä muuallakaan kuin
tukevasti Universumin kyydissä.

Sata kertaa neljä vuodenaikaa

Maa, joka ympäröi meidät kauneudella.
Maa, joka pakottaa etsimään valoa.
Maa, jonka sylissä on turvallista kasvaa.
Maa, jonka peruskallio kestää hiljaisuuden painoa.
Maa, jonka makeat vedet huuhtelevat suolaisimmatkin kyyneleet.
Maa, jonka metsistä riittää kaikille lohtua.
Maa, joka on yhtä aikaa äiti, isä ja neito.
Maa, joka on elänyt sata kertaa neljä vuodenaikaa.
Maa, jonka viisaus on kaikkia meitä suurempaa.