Rakkaus on rohkein laji, jonka tiedän.
Heittää nyt itsensä sillä tavalla toisen
ihmisen syliin. Ilman pelastusrengasta,
ilman turvavaljaita tai minkäänlaisia
takeita. Riisua sisimpänsä kuin kauan
kerrostuneet maankuoret. Paljastaa
nekin halkeamat, jotka on täytynyt
pitää visusti piilossa. Pelätä pahinta
ja toivoa lähes mahdotonta. Kunpa
tuo sielu olisi minua varten. Yhtä
auki ja yhtä repaleinen.
Aihearkisto: Matkalla
Kolmen sukupolven voimia
On taakkoja,
jotka eivät irtoa
ilman romahdusta.
Osa niistä istuu
meissä niin tiukassa,
että kaiken sen
purkamiseen tarvitaan
kolmen sukupolven
voimia.
Kiireen tilalla kevyt havina
Kultaseni,
hidasta. Sinun ei
tarvitse enää puskea.
Katso puiden tahtia.
Ne eivät suorita,
vaan tietävät, milloin
on aika rauhoittua.
Keskikesään mennessä
kaikki on verkkaista.
Kiireen tilalla kevyt
havina.
Irti päästäminen
Joskus mennyt
istuu meissä
kuin sydänpuun
ympärille kiertynyt
juurakko. Se repii,
vaikka olisit
kuinka hellä.
— irti päästäminen
Armollisuus
Mitä rajummin elämä
on käsitellyt, sitä
hellempi pitää
itselleen olla.
— armollisuus
Kauniissa valon virrassa
Ja kun pitkän pimeän tunnelin
jälkeen kuljet viimein kauniissa
valon virrassa, tiedät, että
jokaisella aristavalla askeleella
oli paikkansa. Tämä polku
umpikujineen on sinun.
Sinussa on yhä sama ydin
”Kaikkien kerrosten alla
sinussa on yhä sama ydin”,
sanoi puu ja, sadoista
juuria myöten ravistelleista
myrskyistä huolimatta,
tarkoitti sitä.
Kaikelle on oma aikansa
“Laskeutumiselle on
oma aikansa,” huokaisi
meri ja venyi jälleen
kuun perässä.
Tuhansille teille risteävä tähtitaivas
Kahden polun välissä
on tuhansille teille
risteävä tähtitaivas.
Olet poikennut kartalta
ja mitä tahansa
suurenmoista voi
tapahtua.
Ikuisesti reissussa
Ei elämässä taakat loppuneet kesken.
Kun sai omansa purettua, huomasi
kantavansa menneiden sukupolvien
matkalaukkuja. Nykivänsä auki lukkoja,
joiden avaamiseen tarvittiin kokonaisia
kansakuntia, kauaksi luonnosta
ajautunutta Homo sapiensia ja
kaikkia sukupuolia. Ehkä se oli
ihmisen osa. Keventää kaksin käsin
painolastia ja hyväksyä, että kaiken
sen roinankin keskellä on mahdollista
tuntea olevansa vapaa sielu. Toinen
jalka ikuisesti reissussa. Vain reppu
seuranaan.
