Sielusta sieluun

Maailman kauneimmat
polut kulkevat
pitkin
elämän jättämiä
jälkiä
sielusta sieluun.

Mainokset

Äidin helmat

Hän tarvitsi paikan,
jonne paeta.
Josta käsin maailma
näytti hetken aikaa
vähemmän vieraalta.
Hän tarvitsi turvallisen
rungon, jonka ympärille
käsivarret ylsivät.
Jota vasten pää sai
levätä, iho hengittää.
Siinä oli helppo itkeä.
Ja kun virta viimein
taukosi, hän katsoi
ylöspäin, näki oksien
roikkuvan matalalla,
suojana, keinuen
kevyesti tuulessa,
kuin Äidin helmat.

Kulje kaikkien meidän takia

Kulje aaltoilevin askelin, tukka avaruudessa, ajatukset hulmuten, maan murua varpaiden onkaloissa, talvipäivän unissa, kulje tyhjin sydämin, taskut ja keuhkot täynnä, valosta, valossa, kulje syvissä varjoissa, äkkipimeässä, hennossa kajossa, elääksesi, elä kulkeaksesi, itsesi takia, hänen takia, heidän takia. Kulje kaikkien meidän takia, joiden kuu on joskus varastettu.

Rakkauden ruumiillistuma

Villeys, rakastan kaikkea sinussa.
Rakastan sitä, miten kuiskaat minun korvaan.
Rakastan sitä, miten tuoksusi leijuu ilmassa.
Rakastan sitä, miten leikit minun hiuksilla.
Rakastan sitä, miltä kosketuksesi tuntuu iholla.
Rakastan sitä, miten huomioit jokaista solua.
Rakastan sitä, miten kasvat ulos rajoista.
Rakastan sitä, miten annat kaikkien versojen rehottaa.
Rakastan sitä, että mikään ei ole sinulle liian sotkuista.
Rakastan sitä, että kaikki on sinulle yhtä kaunista.
Jokainen rikkaruohosikin rakkauden ruumiillistuma.

Sinulle pieni hento kukkanen

Sinulle
pieni hento kukkanen,
neljä asiaa, jotka
elämässä on hyvä oppia:
Luota siihen, että joku
kastelee, kun ei sada.
Opettele suojaamaan itse
itsesi tuholaisilta.
Laita terälehdet kiinni
pimeimpinä öinä.
Nauti valosta joka solulla
jokaikinen päivä.
Silloin saatat pian huomata,
että pelkkä läsnäolosi
tuo muille toivoa.
Se jos joku ilahduttaa
hennon kukan sielua.