Rakkauspostia

Minne voin lähettää rakkauspostia? Lukeeko kukaan? Tuleeko otsikoita? Ryhtyvätkö poliitikot kommentoimaan? Täyttyvätkö keskustelupalstat? Syttyykö suuria tunteita? Lähteekö hymymylly jauhamaan? Leviääkö lempi viraaliksi asti?

Mainokset

Rakas patriarkaatti

Rakas patriarkaatti,

Ymmärrän, että sinua pelottaa. Et oikein unta saa. Sillä myönnä pois, tiedät sen itsekin. Olet tullut tiesi päähän. Ehkä tarkoituksesi oli hyvä, mutta toteutus on tuonut meidät tuhon partaalle. Äiti maa ei enää jaksa, me naiset emme enää jaksa, ja jos maapallo ja puolet sen väestöstä eivät riitä, on vielä monta muuta pienempää, yhtä tärkeää ryhmää, jotka ovat syystä sinuun pettyneitä. Emme voi jatkaa näin. Olet epätoivoinen ja koitat taistella kohtaloasi vastaan.  Näen sen. Viha paljastaa pettymyksesi määrän. Siksi tämä posti. Sanon sen niin kauniisti, kun vain suinkin osaan: Olet takertunut valtaan. Tee itsellesi ja kaikille meille palvelus ja päästä jo irti. Sillä tämä on uuden aikakauden alku. Tulet vielä kokemaan. Vain rakkaus voi pelastaa.

Mahdollisuus rauhaan

”Mitä jos muutos käy jonain päivänä niin suureksi, että maa ei pysty enää kannattelemaan meitä?”, kysyi nuori koivu metsän vanhimmalta tammelta.
”Emme voi pelastaa maapalloa ihmisen puolesta.
Ainut mitä voimme tehdä
on sitoa sen verran hiiltä,
kun pystymme kantamaan,
ja tarjota heille
mahdollisuus rauhaan.”

Suojelija

”Miksi näytät niin surulliselta?”,
kysyi orava oksiaan maata kohti
roikottavalta kuuselta.
”Koitan vain suojella polkua,
sade on ollut niin rankka.”
Orava meni hiljaiseksi,
nyt hän vasta huomasi
− hänen turkkinsa,
sekin oli kuiva kuusen ansiosta.

Kaksi haaveilijaa

”Mistä sinä haaveilet?”,
kysyi lintu puulta.
”Että voisin joskus lipua
taivaalla, pilven lailla.”
Lintui painoi päänsä
puun kuorta vasten.
”Minä haaveilen juurista,
jotka auttaisivat minua pysymään paikoillaan.”
”Tässä on sinulle aina paikka”,
vastasi puu ja liikautti lempeästi oksaansa.
Ja niin he molemmat nojasivat toisiinsa.