Älä koskaan pyydä anteeksi sitä

sydanauki_vahvaroosaÄlä koskaan pyydä anteeksi sitä, että
kehosi tuntee kaukaistenkin merien
tyrskyt. Että et voi olla näkemättä
asioita, joiden kohdalla moni muu
sulkee silmänsä. Että hiuksesi ovat
toisinaan takussa vaaleanpunaisesta
pilvenhattarasta. Että seuraat mie-
luummin luonnon kuin ihmisten
rytmiä. Että valosi saa toiset pakene-
maan, toiset etsiytymään luoksesi.
Älä koskaan pyydä anteeksi sitä, että
kuljet sydän auki etkä suostu piilotta-
maan haavojasi.

Kutsun sitä kivuksi ja rakkaudeksi

kivuksijarakkaudeksi_maitokahviOlen valvonut öitä yksin kuunnellen trooppista ukkosta. Seissyt jylisevän tulivuoren juurella. Nähnyt, miten maa aaltoilee jalkojen alla. Olen juossut karkuun pimeällä kujalla, miettinyt jokaista askelta. Pelännyt henkeni puolesta. Olen nähnyt, miten pieneksi ihminen käy hyökyaallon rinnalla, viimeisellä matkalla, maailmankartan laidalla. Olen kohdannut tarpeeksi tunteakseni etuoikeuteni ihoni alla. Olen antanut sydämeni särkyä mannerlaatoiksi, yhä uudestaan, jotta en koskaan unohtaisi. Sitä, mikä on kaikkein syvintä. Jokaiselle sielulle yhteistä. Jotkut sanovat sitä ihmisyydeksi, minä kutsun sitä kivuksi ja rakkaudeksi.

Ainut joka ansaitsee vara-avaimen on rakkaus

rajatovatsitavarten_okra
Elämä muokkaa sisintämme eikä se aina tapahdu lempeästi. Toisilla meistä rajat ovat lujat kuin kivi kerrallaan kasvatettu muuri, toisilla näkymättömät kuin viiva, jonka meri on jo ehtinyt huuhtoa. Se, mitä sydämen ympärille kasaamme, ei ole kovuutta, vaan sielun viimeinen keino suojautua. Toisinaan suojaus häätää ja toisinaan vuotaa. Hyvää voi olla vaikea vastaanottaa, silti haluaisi niin kovasti antaa. Kun sisällä on pimeää suunnistaa, sitä erehtyy helposti luulemaan, että onni löytyy jostakin muualta. Vasta kun on tarpeeksi turvallista, voi alkaa katsoa mennyttä uudella tavalla. Raottaa varovasti kuorta, korjailla sydämen ovia ja ikkunoita. Vasta silloin voi todella tuntea, mitä on olla joustava. Kaikkia räppänöitä ei tarvitse pitää auki yötä päivää ja pysyä silti maailmalle avoinna. Voi jättää joihinkin koputuksiin vastaamatta. Rajat ovat sitä varten, että se kaikista syvin osa meistä säilyisi herkkänä ja pehmeänä. Ja ainut, joka ansaitsee vara-avaimen, on rakkaus.

Niin paljon on luonto minulle antanut

kuinkaedesvoisin_Vihreä2Nämä puut ovat nähneet, kuinka
korkealta olen tippunut. Tämä
kallio on tuntenut, miten jokin
sisälläni on murtunut. Tuo meri
on maistanut suolaisten kyynelei-
deni virran. Nuo pilvet taivaalla
ovat ehtineet lipua ohitse jo
monen monta kertaa. Kaikki on
täysin samoin ja silti aivan toisin.
Niin paljon on luonto minulle
antanut, etten koskaan lakkaa
rakastamasta. Kuinka edes voisin.