Samasta paikasta

”Me tulemme samasta paikasta”,
kuului lempeä kuiskaus metsän keskellä.
Puu ei nähnyt ketään,
mutta täysikuun vasta valaisemalla polulla,
hän oli erottavinaan hennon hennot,
pienen ihmisen jalanjäljet,
perässään tähtipölyä.

Mainokset

Suloisesti elossa

Jokaisella puulla oli omat selviytymiskeinonsa.
Yksi käänsi oksansa sinne,
mistä aurinko nousee.
Toinen haki tukea muiden juurista.
Kolmas lohtua loisista.
Neljäs kasvoi niin isoksi ja jykeväksi,
ettei kovinkaan tuuli sitä horjuttanut.
Viides vuorasi runkonsa paksulla sammalpeitteellä.
Kuudes antoi pikkulinnuille kodin laulusta.
Seitsemäs tarvitsi selviytyäkseen näitä kaikkia.
Kunnes eräänä päivänä hän havahtui siihen,
miten helppoa olikaan olla elossa.
Selviytymisestä oli tullut suorastaan,
suloista.

Universumin kyydissä

Kuin puut pukeutuivat ja riisuivat
kaikella oli rytminsä.
Hänen tehtävänsä oli seurata omaansa.
Vaikka se ei aina noudattanut isointa virtaa, hän tiesi olevansa
vuoroin
ilmassa,
maassa,
vedessä,
liekeissä,
siellä missä pitääkin,
ja missä muuallakaan kuin
tukevasti Universumin kyydissä.