Minä menen taigaan
pimeään pohjoiseen havumetsään,
jossa jykevät kuuset
ryhmittyvät ympärilleni,
männyt nostavat oksansa suojaksi.
Etsin luonnonvaraista,
vaikka villeys meissä kaikissa
on monien käsien muovaama
ja minun käteni jättävät jälkiä,
etsivät armoa siltä,
joka joskus seisoi tuulessa omillaan.
”Maa tarvitsee jalkapohjasi paljaina”,
kuulen, miten syreenit soittavat,
kurjenkellot laulavat,
kun ravistelen itseni polkua pitkin.
Täältä minä tulen
ja tänne minä kuulun.
Tuuli tarttuu hiuksiini,
minä ajan sitä takaa,
me leikimme.
Ollakseen villi
hänen piti teroittaa kyntensä
ja opetella nuolemaan turkkinsa sijasta omat haavansa.
Hellästi, niin pitkään että ne kiilsivät,
valonomaista kajetta.
”Seiso siinä missä olet,
sellaisena kuin olet”,
sanoi puu, ja hän oli kerrankin
hievahtamatta.
”Tuuli käy aina,
mutta sen ei tarvitse merkitä suuntaa.”
”Rakkautta on pysyä vahvana
silloin, kun on tarvetta”, sanoi puu ja nosti oksansa pystyyn myrskyn merkiksi. Niin paljon kun hän rakastikin tuulta, joskus tuli hetkiä, jolloin piti kerätä kaikki voima lähemmäksi runkoa,
toimia itse itsensä
tuulen suojana.
”Mitä tehdä silloin,
kun tunnet itsesi ontoksi?”
”Odota. Malta.
Hiljaisuudessa
sen kuulet parhaiten.
Sydänpuusi lepää.”
”Mistä tietää olevansa maan arvoinen?”, kysyi pieni varpunen tammenoksalta.
”Siitä, kun on valmis antamaan itsensä kokonaan, vapisevaa latvaa myöten.”
”Mitä jos muutos käy jonain päivänä niin suureksi, että maa ei pysty enää kannattelemaan meitä?”, kysyi nuori koivu metsän vanhimmalta tammelta.
”Emme voi pelastaa maapalloa ihmisen puolesta.
Ainut mitä voimme tehdä
on sitoa sen verran hiiltä,
kun pystymme kantamaan,
ja tarjota heille
mahdollisuus rauhaan.”
Joskus oksani vaan kurottelevat ja kurottelevat, vaikka juureni eivät enää jaksaisi muuta kuin vastaanottaa. Oi kumpa runkoni, jokin osani minusta näkisi, siirtäisi huomion alas ennen kuin on liian myöhäistä, maan hoitaa,
tulla vastaan siellä missä eniten tarvitaan.
Ӏiti,
miksi hän kasvaa noin kallellaan?”,
kysyi pieni koivun taimi kasvualustaltaan
ja mietti, miten vinossa on mahdollista
nousta ilman että kaatuu.
”Pikkuinen,
jokainen puu on erilainen.
Toiset tarvitsevat enemmän valoa.”
