Jos vain lakkaisimme
piilottelemasta haavojamme,
huomaisimme, että mikään
ei yhdistä ihmisiä toisiinsa
niin syvästi ja kauniisti kuin
elämän jättämät jäljet.
— sinä et ole yksin
Taivaan katosta meren pohjaan
Kultaseni,
sinun ei tarvitse todistaa kenellekään
mitään. Saat omistaa sisälläsi kaiken.
Saat asuttaa oman taivaasi katon ja
meresi pohjan. Saat myllätä maasi
pehmeäksi ja versoa koko sydämelläsi
mullasta. Saat elää omien vuodenaiko-
jesi mukaan, viihtyä niin valossa kuin
varjossa. Saat olla kotonasi juuri
tuollaisena, villinä, vapaana ja suloisen
sotkuisena. Eikä mikään maailmassa
voi pyytää sinua olemaan enempää
tai vähempää kuin oma itsesi.
Viipyvä hetki
“Jäisit luokseni”,
hän kuiskasi ohikiitävälle
hetkelle. Ja molemmat
pysähtyivät,
hengittämään.
Sydän edellä
Seuraa sitä polkua,
jolle sydämesi on
ehtinyt jo ennen
ensimmäistäkään
askelta.
Kesänlapsi
Mikään ei ole opettanut
minulle niin paljon
luopumisesta kuin syksy.
En enää itke, mutta joka
vuosi katson haikeana
auringon perään ja päästän
irti siitä, kuka olen, kun
sieluni on kukkeimmillaan.
— kesänlapsi
Jokaisen meistä valoa tarvitaan
Sinä ihana säteilevä,
älä usko sellaisia tähtiä,
jotka pyytävät sinua
tuikkimaan pienemmin.
Jokaisen meistä valoa
tarvitaan selättämään
pimeä.
Kun minä näin sinut
Kun minä näin sinut,
halusin saada kaikki
kuut ja tähdet taivaalta.
En tiennyt, että mukana
tulisi myös suuri musta
aukko. Ja että se olisi
avain meidän
äärettömyyteen.
Hän käpertyi itseensä hellästi
Hän käpertyi
itseensä hellästi,
ääriään myöten,
ja kutsui
äärettömyyden
kylään.
Tähdet silmissäsi
Kultaseni,
kuu taivaalla on meidän
kaikkien, mutta mieti
tarkkaan, kuka ansaitsee
nuo tähdet silmissäsi,
kirkkaimmista kirkkaimman
tuikkeen ja pimeyteen
peittyvät yöt. Koko
yhden naisen
äärimmäisyyden.
Kohti avaruutta
Hän ei vain
kurottanut
kohti tähtiä.
Hän avautui
kohti avaruutta.
