Elämä tuo, ja vie.
Tuo ja vie, sen.
Siinä välissä
on sinun tehtävä:
Etsi ne asiat,
jotka kannattelevat,
hengitystäsi.
Mainokset
Seuraa sitä
”Seuraa sitä, mikä
vahvistuu hiljaisuudessa”,
kuiskasi puu, ja kuunteli,
miten solut hengittivät.
Syksy riisuu sinutkin
Antaudu. Hellitä.
Syksy riisuu
sinutkin
lehti lehdeltä.
Rohkeammaksi.
Kun suljit silmäsi
On ihmisiä, jotka kohdatessasi, kohtaat ensi kertaa itsesi. Ennen häntä, et tiennyt millä nimellä kutsua kaikkea sitä, mikä odotti sisällä. Et ymmärtänyt unelmiesi suuruutta, et voinut käsittää niiden pienuutta. Sillä yhtäkkiä sinulla oli kaikki, samaan aikaan tässä ja edessä. Jokaisessa hetkessä. Sen jälkeen, kun suljit silmäsi ja avasit kaiken muun. Sille, jonka joku muu oli suunnitellut puolestanne.
Tavataan hiljaisuudessa
”Tavataan hiljaisuudessa”,
kuiskasi lehti oksalle
ja leijaili sinne, mistä
kaikki olivat kotoisin.
Sinun ainoa
Sinun kehosi
on sinun
maasi,
sinun ainoa
puusi.
Vailla halausta.
Oli tullut maan aika
”Kiitos, kun olitte osa minua”,
henkäisi puu ja päästi
lempeästi irti lehdistään.
Oli tullut maan aika.
Aavistus rajasta
Syvimpien merten
välissä
vain läpikuultava
iho.
Aavistus rajasta.
Hän kuiskasi itselleen
”Ole kärsivällinen”,
hän katsoi peilistä
silmiin, ja kuiskasi
itselleen.
”Jokainen tarina
voidaan kirjoittaa
uudelleen”.
Vaikka kasvoit kallioksi
Kaikki muuttuu koko ajan.
Vaikka kasvoit kallioksi,
siihen ei tarvitse jäädä.
Jonakin päivänä
voit olla vesi. Ja silti
kannatella itseäsi.
