Vielä kerran

Vielä kerran. Lämmin merituuli kietoi kätensä ympärilleni.
Vielä kerran. Aurinko peitti ihoni suudelmin.
Vielä kerran, ennen kuin syksy laskeutui väliimme,
talvi katkaisi yhteyden. Tunsin jo tulevan kaipauksen.
Siis vielä viimeisen kerran, vannoin, että päästäisin irti.
Halusin vain kokea sen, vielä kerran.

Eri elementtejä

Luulen, että kaikki alkoi siitä
kun löysin kuuni
vai siitä kun kadotit aurinkosi?
Minä aloin virrata
ilman lisäksi myös vetenä
samaan aikaan
kun sinä koitit tarttua johonkin
ihan mihin tahansa
pysyvämpään kuin minä.
Ilman varoitusta
mitään ei ollut tehtävissä.
Meistä oli tullut eri elementtejä.

Ihan mitä tahansa

Olin sellainen,
ääripäiden ihminen
mustastakin koitin vierottua
pukeutumalla kokovalkoiseen
mutta kuu ja aurinko molemmat
kuuluivat yhtälailla taivaalle
ja sen alla me elimme
vaihtelimme vuoroja
välillä vyöryimme rantaan hyökyaaltoina
välillä pakenimme ulapalle
uimari tai pari mukanamme
useimmiten vain virtasimme
ja kun yö vaihtui päiväksi
päivä yöksi
hetken aikaa
mustasta ja valkoisesta ei ollut tietoakaan
silloin tiesin odottaa,
nyt saattoi tapahtua,
tulla,
muodostua,
saada alkunsa,
syntyä
ihan mitä tahansa.