Valo olet sinä

Sinä olet helmikuun aurinko puhtaassa lumihangessa.
Niin kirkas, että on pakko siristää.
Pitkän talven jälkeen. Kiitos.

Mainokset

Latva kohti aurinkoa

”Kiitos seurasta, kanssasi oli hyvä kasvaa”, sanoi puu vierustoverilleen.
Vaikka latva kaartoi jo kohti aurinkoa, hän tiesi juurten pysyvän yhdessä.

Vielä kerran

Vielä kerran. Lämmin merituuli kietoi kätensä ympärilleni.
Vielä kerran. Aurinko peitti ihoni suudelmin.
Vielä kerran, ennen kuin syksy laskeutui väliimme,
talvi katkaisi yhteyden. Tunsin jo tulevan kaipauksen.
Siis vielä viimeisen kerran, vannoin, että päästäisin irti.
Halusin vain kokea sen, vielä kerran.

Eri elementtejä

Luulen, että kaikki alkoi siitä
kun löysin kuuni
vai siitä kun kadotit aurinkosi?
Minä aloin virrata
ilman lisäksi myös vetenä
samaan aikaan
kun sinä koitit tarttua johonkin
ihan mihin tahansa
pysyvämpään kuin minä.
Ilman varoitusta
mitään ei ollut tehtävissä.
Meistä oli tullut eri elementtejä.