Kun luulet sen olevan vihdoin ohitse
tulee räntäsade
märkänä vasten kasvojasi
Kesä on vasta kun olet
jo lakannut odottamasta
sillä valo palaa hiljaa hiipien
käy ovellasi kerran jos toisenkin
ollakseen lopultakin valmis
jäämään koko yöksi.
Elämä. Kevät.
Kevät. Elämä
Elämän kevät.
Kevään elämä.
Elämä kuin kevät.
Kevät kuin elämä.
Halusit vain lisää.
Olin sellainen,
ääripäiden ihminen
mustastakin koitin vierottua
pukeutumalla kokovalkoiseen
mutta kuu ja aurinko molemmat
kuuluivat yhtälailla taivaalle
ja sen alla me elimme
vaihtelimme vuoroja
välillä vyöryimme rantaan hyökyaaltoina
välillä pakenimme ulapalle
uimari tai pari mukanamme
useimmiten vain virtasimme
ja kun yö vaihtui päiväksi
päivä yöksi
hetken aikaa
mustasta ja valkoisesta ei ollut tietoakaan
silloin tiesin odottaa,
nyt saattoi tapahtua,
tulla,
muodostua,
saada alkunsa,
syntyä
ihan mitä tahansa.
En sanonut,
että haluaisin sinun jäävän.
Mutta joka kerta kun vilkaisit minuun,
säteilin kilpaa takaisin.
Minulle riitti pelkkä pilkahdus.
Ja joskus parasta oli, odottaminen.
Hänessä oli täysi aurinko ja sirppi kuuta.
Päivisin hän jakoi säteitään,
iltaisin istui hiljaa paikoillaan,
odotti kajon palaavan.
Universumi
ripusti auringon ja
kuun samaan aikaan
taivaalle, muistuttaakseen:
molempia tarvitaan.
Yhtäkkiä huomaan,
että ihoni pintasolut ovat alkaneet taas hehkua.
On syyskuun 18. päivä,
ulkona sumupilviä
ja niin harmaata, etten näe putoavatko pisarat maahan,
mutta säteet,
ne eivät enää pysy sisälläni
vaan levittäytyvät ympäriinsä
kuin olisivat juuri karanneet kennosta.
Joskus aurinko
tulee esiin vasta kun
olet poistunut.
Et jaksanut tervehtiä
enää pelkkiä pilviä.
Palasit, kun lakkasin odottamasta,
sama lämpö sisällä, ulkoa.
Kuin sivellin ihollani
teit kosketuksesta taidetta.
Tiesin, lopputulokseen
ei auttanut takertua.
Tämän ei ollut
tarkoituskaan jatkua.
Silti nostin hiukseni pois tieltäsi,
annoin vapaasti maalata.
Rakkauteni aurinkoon näkyi kaipauksena.
Rakkauteni kuuhun hetkinä, joista ei puuttunut mitään.
Kaipaukseni kuuta kohtaan näkyi rakkautena.
Hetkinä, joista ei puuttunut mitään, rakastin aurinkoa.
