Jotkut ihmiset luulivat,
etten ollut koskaan nähnyt pimeää.
Totuus oli, että tunsin sen nahoissani joka hetki.
Siksi käännyin aina aurinkoon,
kastelin kukkia sylissäni.
Avainsana-arkisto: aurinko
Eri elementtejä
Luulen, että kaikki alkoi siitä
kun löysin kuuni
vai siitä kun kadotit aurinkosi?
Minä aloin virrata
ilman lisäksi myös vetenä
samaan aikaan
kun sinä koitit tarttua johonkin
ihan mihin tahansa
pysyvämpään kuin minä.
Ilman varoitusta
mitään ei ollut tehtävissä.
Meistä oli tullut eri elementtejä.
Kuutulkkaus
Kuu tulkkasi
aurinko käänsi
samalle sivulle senkin,
mihin ei ollut sanoja.
Kun lakkaat odottamasta
Kun luulet sen olevan vihdoin ohitse
tulee räntäsade
märkänä vasten kasvojasi
Kesä on vasta kun olet
jo lakannut odottamasta
sillä valo palaa hiljaa hiipien
käy ovellasi kerran jos toisenkin
ollakseen lopultakin valmis
jäämään koko yöksi.
Kevään elämä
Elämä. Kevät.
Kevät. Elämä
Elämän kevät.
Kevään elämä.
Elämä kuin kevät.
Kevät kuin elämä.
Halusit vain lisää.
Ihan mitä tahansa
Olin sellainen,
ääripäiden ihminen
mustastakin koitin vierottua
pukeutumalla kokovalkoiseen
mutta kuu ja aurinko molemmat
kuuluivat yhtälailla taivaalle
ja sen alla me elimme
vaihtelimme vuoroja
välillä vyöryimme rantaan hyökyaaltoina
välillä pakenimme ulapalle
uimari tai pari mukanamme
useimmiten vain virtasimme
ja kun yö vaihtui päiväksi
päivä yöksi
hetken aikaa
mustasta ja valkoisesta ei ollut tietoakaan
silloin tiesin odottaa,
nyt saattoi tapahtua,
tulla,
muodostua,
saada alkunsa,
syntyä
ihan mitä tahansa.
Auringonpilkahdus
En sanonut,
että haluaisin sinun jäävän.
Mutta joka kerta kun vilkaisit minuun,
säteilin kilpaa takaisin.
Minulle riitti pelkkä pilkahdus.
Ja joskus parasta oli, odottaminen.
Sirppi kuuta
Hänessä oli täysi aurinko ja sirppi kuuta.
Päivisin hän jakoi säteitään,
iltaisin istui hiljaa paikoillaan,
odotti kajon palaavan.
Universaali muistilappu
Universumi
ripusti auringon ja
kuun samaan aikaan
taivaalle, muistuttaakseen:
molempia tarvitaan.
Aurinko on palannut takaisin
Yhtäkkiä huomaan,
että ihoni pintasolut ovat alkaneet taas hehkua.
On syyskuun 18. päivä,
ulkona sumupilviä
ja niin harmaata, etten näe putoavatko pisarat maahan,
mutta säteet,
ne eivät enää pysy sisälläni
vaan levittäytyvät ympäriinsä
kuin olisivat juuri karanneet kennosta.
