Rakkauden portailla

Kun se hetki tulee, tiedät mitä tehdä, sillä sinulla ei ole vaihtoehtoja. Universumi asettaa peilin nenäsi eteen, ja vaikka mikään ei enää koskaan tulisi olemaan samalla tavalla, et voi paeta. Tunnet jo muutoksen soluissa. Tällaista se on, polvistua. Antautua pieneksi rakkauden portailla.

Mainokset

Jos annat minulle kaikkeuden

Jos annat minulle
linnunradan,
voit olla varma,
että tulen rakastamaan
sinua aina.
Mutta jos annat minulle
kaikkeuden,
kirkkaimman valon
sekä pimeimmän varjon,
voit luottaa siihen,
että löydän takaisin
luoksesi aina.

Jotta ikuisuus ei karkaa

Toiset meistä etsivät rakkautta vapaudesta.
Älä käsitä väärin, olemme enemmän kuin
valmiita. Rakkaus on meillä verisuonissa.
Virtaa jokaisessa linnunradat ja mannerlaatat
ylittävässä askeleessa. Se pauhaa niin kovaa,
sellaisella taajuudella, että kaikkein tärkein
on hukkua. Sydän. Se odottaa. Odottaa
kuin varkain sitä tähtitaivaallista hetkeä,
jolloin joku ottaisi meitä hellästi kädestä.
Piirtäisi kevyesti sormenpäällä. Näyttäisi ne,
rajat. Sanoisi viimeinkin ne sanat.
”Tähän asti voit mennä, jotta ikuisuus ei karkaa.”

Muista kalteva maa

Kun jokin ei etene suunnitelmiesi mukaan,
muista vuorokauden ajat,
aamu ja yö, pallon pyöriminen akselinsa ympäri.
Muista luonnon sykli,
neljä vuodenaikaa,
kalteva maa.
Muista aurinkokunnan soikea rata,
jossa planeetat, kuut, kaikki kiertää, liikkuu,
ja tämäkin tässä on vain jakso, joka vaihtuu.
Me menemme sen
mukana. Nytkin.

Pieni suuri pallo

Suuri pallo oli monien
pienten pallojen mielestä liikaa
etenkin pienten suurten pallojen
siksi ne kehittivät suuren pallon sisälle
pienempiä, kevyempiä palloja.
Jotkut niistä viihtyivät meren rannalla,
toiset ilmassa,
jotkut palloista kiinnittyivät puihin,
houkuttelivat lintuja,
niitä oli mukava seurata.
Oli myös ilmatiiviitä palloja,
sellaisia, joiden sisään
mikään ulkopuolinen ei päässyt.
Joskus pallot törmäsivät toisiinsa
ja niitä poksahteli,
silloin pienet pallot olivat hetken aikaa hukassa,
mutta aina syntyi uusia.
Mitä useammin pieni pallo poksahti
sitä suurempi siitä tuli,
aluksi se karsasti pienempiä palloja,
mutta ajan myötä törmäilystä
tuli eräänlaista huvia,
joskus jopa tarkoituksellista.
Toisinaan pieni suuri pallo
karkasi kauaksi ilmaan
ja leikki hetken olevansa
suurempi kuin olikaan.
Silloin se näki,
mitä jokaisen pallon olisi pitänyt nähdä,
että suuressa pallossa
ei muuta ollutkaan kuin palloja.
Pelkkiä olemattoman pisteenkokoisia palloja.
Ja että suuri pallo
oli yksi pienen pieni
oikeastaan hyvin pikkuruinen
pallo muiden pallojen joukossa.