Hauraampana ja villimpänä kuin koskaan

Miten hienovaraisesti värit haalistuvat vanhoissa valokuvissa, puutarhakalusteissa, arjen sarjatulessa. Miten kuuloaisti valikoituu, sormenpäät kovettuvat, silmät näkevät enää kaukoputkella eteen ja taakse. Yhtenä päivänä kaikki palat maistuvat samalta. Aamu, ilta ja väli kuluu kuin unessa. Yöllä havahdut juuri ennen kuin olet hukkumassa. Kopeloit jaloillasi maata kuin pelastusrengasta. Kurkotat kädelläsi laatikkoon, jossa lukee ”työkaluja”. Tiedät sen olevan siellä. Se on aivan varmasti siellä. Sekalaisten korttien, värikynien ja suttuisten muistivihkojen seassa. Jossain simpukankuorien, sileäksi hioituneiden kivien ja pölyyntyneiden sulkien keskellä se on. Hieman lyttääntynyt, kevyesti pörröinen, pienen pieni valkoinen höyhen. Otat sen kämmenellesi ja silität sen silkkistä pintaa. ”En enää koskaan kadota sinua”, kuiskaat, ja sydämesi käynnistyy hennosti uudestaan. Se lyö. Se lyö. Hauraampana ja villimpänä kuin koskaan.

Mainokset

Kehosi muistaa

Kehosi muistaa kaiken,
jokaisen silityksen
tahattoman ylityksen
oikean ja väärän hälytyksen.
Kysy kauniisti,
jos haluat sen kertovan.
Pysy läsnä, kuuntele, kiitä.
Älä pyydä enempää,
mihin tämä hetki ei riitä.

Muista kalteva maa

Kun jokin ei etene suunnitelmiesi mukaan,
muista vuorokauden ajat,
aamu ja yö, pallon pyöriminen akselinsa ympäri.
Muista luonnon sykli,
neljä vuodenaikaa,
kalteva maa.
Muista aurinkokunnan soikea rata,
jossa planeetat, kuut, kaikki kiertää, liikkuu,
ja tämäkin tässä on vain jakso, joka vaihtuu.
Me menemme sen
mukana. Nytkin.