Kahden ihmisen välillä. Painavimpia sanoja ovat ne, jotka nielaistaan alas. Tunteista kipeimpiä ne, jotka pysyvät piilossa (joita toinen ei etsi). Pahinta on kuitenkin katse, joka ei enää kohtaa. Sinä tiedät salaisuuden ja silti kannattelet häntä kuin ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
Ja juuri silloin,
kun luulit
menettäneesi
aivan kaiken,
odota.
Jotain elämää
suurempaa
on tulossa.
— universumi
Raskaimmat taakat
ovat niitä, joita
kannetaan niin
kevyen näköisesti,
että kukaan muu
ei huomaa.
— salaisuus
Sinä kirjoitit minulle
rakkausrunon joka
maanantai.
Minä en koskaan
oppinut kertomaan,
kuinka paljon sinä
merkitsit.
— kaikki sanat pakenivat äärettömyyttä
Se asia sisälläsi,
jota et osaa nimetä.
Se kipeä.
Anna sille aikaa.
Se tulee ulos,
kun se on valmis.
— kohtaaminen
Rakkaani,
ei ole toista sinua.
Ethän koskaan
unohda, miten
paljon ansaitset
itseltäsi huomiota
ja huolenpitoa.
Ehjä ei ole se,
joka ei ole koskaan
mennyt rikki.
Vaan se joka
tuntee sirpaleensa
ja kantaa niitä,
hellästi.
Kun elämä ajaa
sinua kauemmaksi,
pysy itsesi
rinnalla.
Kuiskaa vain
sydämen sanoja.
Vie itsesi sinne,
missä asuu runkoja,
ja vahvoja juuria.
Hengitä niin syvään,
niin pitkään,
että tunnet sisäisen
meresi kohinaa.
Tämä on sinun
turvasatama.
Ei koskaan enää
tarvitse paeta.
Ole hyvä, ja loista.
Älä piilota.
Kaikki valo on
tarkoitettu jaettavaksi.
Vaikka omasi sai
alkunsa seisomalla
tulessa, se on vähintään
yhtä arvokasta.
Älä suotta kadehdi
häntä, joka
muistuttaa etäisesti
aurinkoa.
Se ei tarkoita, että
elämä olisi ollut
helppoa.
Ehkä pimeyttä osui
hänen matkalleen
niin paljon,
että ilman sisäistä
valoa, hän on
edelleen vaarassa
hukkua.
