”Teeskentele, kunnes se muuttuu
todeksi”, luin kerran jostakin ja
siitä lähtien olen askeltanut astetta
kevyemmin. Olen poiminut
matkalta jokaisen tippuneen sulan
ja höyhenen, liimannut ne nätisti
yhteen. Kuvitellut monta kertaa
mielessäni sen hetken, kun tuuli
tulee ja tarttuu siipiini ja miten
puun takaa se sitten tuleekaan.
“Nyt minä lennän.”
Avainsana-arkisto: elämä
Hän ei halunnut enää kiirehtiä
Hän ei halunnut enää kiirehtiä. Hän halusi
kulkea päiviensä läpi niin hitaasti, että aina
oli aikaa istua ikkunan vieressä ja tuijottaa
sisäpihan lehmuksia, maata olohuoneen
lankkulattialla ja nähdä, miten taivas kutoi
ikuista taideteostaan, sulkea silmänsä ja
kuunnella hengitysaaltojen jatkuvaa virtaa,
taukoja niiden välissä, upota vanhaan, ajan
patinoimaan nahkanojatuoliin ja kirjoittaa
kaikesta siitä, mitä tapahtui sisällä
silloin kun ympärillä ei tapahtunut yhtään
mitään.
Pidä hellin käsin
Pidä hellin käsin sitä,
mikä on kaunista,
poimi muistojesi
kedoista kukkasia,
päästä syliisi sekin,
mistä olet joskus
joutunut irrottamaan,
kiitä elämää kaikesta
rakkaudesta, vaikka
se olisi tullut luoksesi
muruina.
Sinun kehosi on sinun rakas päiväkirjasi
Sinun kehosi on sinun rakas päivä-
kirjasi. Se laittaa muistiin aivan
kaiken. Toiset sivut se säilöö
kenkälaatikon pohjalle ja työntää
kellarikomeron perimmäiseen
nurkkaan. Sillä on sekä lukko että
avaimet taskussaan. Ja meni kuinka
kauan tahansa, se jaksaa kyllä
odottaa, kunnes aika on oikea. Avata
muistot.
Kaikille meille yhteistä
Elämä jättää
jokaiseen meistä jälkiä
kuin muistoksi siitä,
mikä on kaikille meille
yhteistä.
— haavat
Niin sydämestään hän toivoi
Hän sanoi kirjoittavansa
runoja, mutta ne sanat,
jotka hän lähetti iltaisin
matkaan, olisivat yhtä
hyvin voineet olla
rukouksia. Niin
sydämestään hän
toivoi.
Minun turvapaikkani
”Tämä on minun
turvapaikkani”,
hän henkäisi ja
kietoi käsivartensa
hellästi itsensä
ympäri.
Paikka, jossa sielusi lepää
Muistutus,
sinun kehosi on niin paljon
enemmän kuin pelkkä ulkokuori.
Se on tuhansien tarinoiden ja
kokemusten tyyssija.
Menneiden hetkien risteymä
ja tämän hetken näyttämö.
Sinun kehosi on oman elämäsi
aurinko, kuu ja maa.
Se on yhden ihmisen universumi.
Paikka, jossa sielusi lepää
ja kurottaa kohti toista.
”Täällä vartioin minä”
”Täällä vartioin minä”,
luki monen omakotitalon ovessa.
Joskus tuntui, että samanlainen
varoitus olisi tarvittu myös
tähän omaan kotiin, jota kehoksi
kutsutaan. Jäisi pois ne
turhat pimpotukset.
Tuli mitä tuli
”Tuli mitä tuli”,
hän sanoi ja astui
ulos, tukka auki,
elämän jättämät
jäljet ihollaan.
Tuuli kävi vastaan
lempeästi. Kuin
se olisi odottanut.
