Maan huomaan

”Maa odottaa teitä”,
sanoi puu ja tiputti viimeiset lehtensä tyynesti.

Mainokset

Rakkausmonologi

Lopulta kaikessa on kyse siitä,
että oppii rakastamaan enemmän, paremmin.
Lopulta kaikki on rakastamista,
antautuminen, luopuminen.
Se, että sanoo ei tarvittaessa
ja kyllä oikeassa kohtaa,
kuuntelee itseään
ja antaa toisen tulla kuulluksi,
päästää irti
ja muistaa pitää kiinni.
Se, että löytää turvallisuuden vapaudesta
ja vapauden turvallisuudesta,
uskaltaa katsoa silmästä silmään sitä,
mitä ei haluaisi kohdata,
useammin kuin haluaisi myöntää,
hyväksyy sen, että rakkaudessa on
vain vähän järkeä,
mutta kaikki mitä tarvitsee tietää.
Se ei ole paljon eikä se voisi olla enempää.
Eikä sitä tarvitse ymmärtää.

Pieni lentäjä

Ahkera pieni lentäjä
Minun oksalleni kelpaat aina
Olet arvokas sulkine kaikkinesi
Enkä minä kysy
kuinka monta kilometriä
olet lentänyt,
monessako maassa talvehtinut
Sinun ei tarvitse olla supervarpunen,
ja juureni ovat sitä varten
että pysyn pystyssä.

Kaksi haaveilijaa

”Mistä sinä haaveilet?”,
kysyi lintu puulta.
”Että voisin joskus lipua
taivaalla, pilven lailla.”
Lintui painoi päänsä
puun kuorta vasten.
”Minä haaveilen juurista,
jotka auttaisivat minua pysymään paikoillaan.”
”Tässä on sinulle aina paikka”,
vastasi puu ja liikautti lempeästi oksaansa.
Ja niin he molemmat nojasivat toisiinsa.