Älä koskaan pyydä anteeksi sitä

sydanauki_vahvaroosaÄlä koskaan pyydä anteeksi sitä, että
kehosi tuntee kaukaistenkin merien
tyrskyt. Että et voi olla näkemättä
asioita, joiden kohdalla moni muu
sulkee silmänsä. Että hiuksesi ovat
toisinaan takussa vaaleanpunaisesta
pilvenhattarasta. Että seuraat mie-
luummin luonnon kuin ihmisten
rytmiä. Että valosi saa toiset pakene-
maan, toiset etsiytymään luoksesi.
Älä koskaan pyydä anteeksi sitä, että
kuljet sydän auki etkä suostu piilotta-
maan haavojasi.

Kun aurinko sittenkin nousee

rakastaitseasi_Mokka”Rakasta itseäsi”, sanotaan, mutta joskus
kauneimmat teot itseään kohtaan syntyvät
pelosta. Pelosta, että ei jaksa. Pelosta,
että harmaa pitkä tunneli on ennen pitkää
imaisemassa kaiken sen, missä oli ennen
värejä. Kevään silmiä pakottavan taivaan,
kesäisen metsän ylitsepursuavan vihreän,
syksystä liekehtivän maan, lehdet jotka
keräävät vielä rohkeutta, kaamoksen su-
muiset vivahteet. Sen hetken, kun aurin-
ko sittenkin nousee. Ei, minulle ei olisi
toiminut sana rakasta, mutta pelasta ajoi
saman asian.

Kutsun sitä kivuksi ja rakkaudeksi

kivuksijarakkaudeksi_maitokahviOlen valvonut öitä yksin kuunnellen trooppista ukkosta. Seissyt jylisevän tulivuoren juurella. Nähnyt, miten maa aaltoilee jalkojen alla. Olen juossut karkuun pimeällä kujalla, miettinyt jokaista askelta. Pelännyt henkeni puolesta. Olen nähnyt, miten pieneksi ihminen käy hyökyaallon rinnalla, viimeisellä matkalla, maailmankartan laidalla. Olen kohdannut tarpeeksi tunteakseni etuoikeuteni ihoni alla. Olen antanut sydämeni särkyä mannerlaatoiksi, yhä uudestaan, jotta en koskaan unohtaisi. Sitä, mikä on kaikkein syvintä. Jokaiselle sielulle yhteistä. Jotkut sanovat sitä ihmisyydeksi, minä kutsun sitä kivuksi ja rakkaudeksi.