Riisua pala palalta
kaikki se,
mikä oli tehnyt
elämästä helppoa,
turvallista.
(Miten tiukassa
ne olivat!)
Luottaa siihen,
että tilalle tulee
jotain parempaa.
En minä muuta voinut,
jos halusin
rakastaa.
Mainokset
Avainsana-arkisto: elämä
Rakkaus pakottaa katsomaan
Minä ymmärrän niitä, jotka eivät halua rakastaa. Mikä hirveä sotku ja urakka. Noukkia nyt kaikki epämääräiset palaset vuosien varrelta. Kerätä yhteen ja samaan lahjapakettiin sekin mitä ei voi koristella. ”Tässä minä olen.” Sulkea silmät ja toivoa parasta. Rakkaus ei korjaa, mutta jos oikein hyvin käy, se pakottaa katsomaan. Rakastavin silmin, itseäsi uudestaan.
Rakkauden portailla
Kun se hetki tulee, tiedät mitä tehdä, sillä sinulla ei ole vaihtoehtoja. Universumi asettaa peilin nenäsi eteen, ja vaikka mikään ei enää koskaan tulisi olemaan samalla tavalla, et voi paeta. Tunnet jo muutoksen soluissa. Tällaista se on, polvistua. Antautua pieneksi rakkauden portailla.
Kerro hänelle
Kerro hänelle kaikki.
Kerro, miten odotat unta iltaisin, ilman hänen ihoa, kosketusta, hyvän yön kuiskausta.
Kerro, että aamun ensimmäinen ajatus on kaipaus.
Kerro, miten elät niistä hetkistä, kun kuulet hymyn hänen äänessä.
Kerro, kuinka tyhjiltä tuntuvat kätesi, kuinka pitkiltä päivät.
Kerro hänelle. Viimeistään silloin, kun valo meinaa jäädä matkalle. Kun etäisyys on liian pitkä, sydän ei enää tavoita lyöntejä.
Kerro hänelle, miten heikoksi rakkaus sinut tekee.
Hänellä on oikeus tietää.
Jos annat minulle kaikkeuden
Jos annat minulle
linnunradan,
voit olla varma,
että tulen rakastamaan
sinua aina.
Mutta jos annat minulle
kaikkeuden,
kirkkaimman valon
sekä pimeimmän varjon,
voit luottaa siihen,
että löydän takaisin
luoksesi aina.
Jotta ikuisuus ei karkaa
Toiset meistä etsivät rakkautta vapaudesta.
Älä käsitä väärin, olemme enemmän kuin
valmiita. Rakkaus on meillä verisuonissa.
Virtaa jokaisessa linnunradat ja mannerlaatat
ylittävässä askeleessa. Se pauhaa niin kovaa,
sellaisella taajuudella, että kaikkein tärkein
on hukkua. Sydän. Se odottaa. Odottaa
kuin varkain sitä tähtitaivaallista hetkeä,
jolloin joku ottaisi meitä hellästi kädestä.
Piirtäisi kevyesti sormenpäällä. Näyttäisi ne,
rajat. Sanoisi viimeinkin ne sanat.
”Tähän asti voit mennä, jotta ikuisuus ei karkaa.”
Sinun tehtävä
Elämä tuo, ja vie.
Tuo ja vie, sen.
Siinä välissä
on sinun tehtävä:
Etsi ne asiat,
jotka kannattelevat,
hengitystäsi.
Syksy riisuu sinutkin
Antaudu. Hellitä.
Syksy riisuu
sinutkin
lehti lehdeltä.
Rohkeammaksi.
Kun suljit silmäsi
On ihmisiä, jotka kohdatessasi, kohtaat ensi kertaa itsesi. Ennen häntä, et tiennyt millä nimellä kutsua kaikkea sitä, mikä odotti sisällä. Et ymmärtänyt unelmiesi suuruutta, et voinut käsittää niiden pienuutta. Sillä yhtäkkiä sinulla oli kaikki, samaan aikaan tässä ja edessä. Jokaisessa hetkessä. Sen jälkeen, kun suljit silmäsi ja avasit kaiken muun. Sille, jonka joku muu oli suunnitellut puolestanne.
Tavataan hiljaisuudessa
”Tavataan hiljaisuudessa”,
kuiskasi lehti oksalle
ja leijaili sinne, mistä
kaikki olivat kotoisin.
