Rakkauden propaganda

Puhu rakkauden kielellä,
puhu totuuden kielellä,
ei kenenkään
äiti maan, isä taivaan
kaikkien meidän äänellä.
Vaikka valo ei kosketa,
se paistaa vihaisimpaankin
ja jossain kaukana katseilta
saattaa murtua kivi
lohjeta muuri
vieriä sisään unelma.

Mainokset

Kaksi haaveilijaa

”Mistä sinä haaveilet?”,
kysyi lintu puulta.
”Että voisin joskus lipua
taivaalla, pilven lailla.”
Lintui painoi päänsä
puun kuorta vasten.
”Minä haaveilen juurista,
jotka auttaisivat minua pysymään paikoillaan.”
”Tässä on sinulle aina paikka”,
vastasi puu ja liikautti lempeästi oksaansa.
Ja niin he molemmat nojasivat toisiinsa.

Hänellä oli tapana haaveilla

Hänellä oli tapana haaveilla isoista asioista.
Kuten siitä, että kaikilla olisi koti,
kenelläkään ei olisi nälkä,
jokainen saisi kasvaa rauhassa,
olla omanlaisensa.
Joskus hän unelmoi pienesti.
Silloin hän kuvitteli lisää kukkasia
kaikille maailman poluille
ja taivaan,
jonka tähdet loistivat niin kirkkaasti,
ettei kenenkään tarvinnut pelätä
pimeintäkään yötä.

Rakas joulupukki

Toisitko sieltä Korvatunturilta ylimääräisiä korvia? Sellaisia, joilla oppisimme kuuntelemaan toisiamme paremmin. Toisitko kovempitehoisia silmälaseja, joilla näkisimme pintaa syvemmälle. Toisitko vähemmän lahjoja ja isompia rekiä, niin isoja, että mahtuisimme sinne kaikki, eikä ketään tarvitsisi jättää ulkopuolelle. Toisitko partoja, jotka saa tarvittaessa irti, jotta näkisimme toinen toisemme maskien taakse. Toisitko myös lainasaappaita, joihin jokainen meistä voisi vuorollaan hypätä ymmärtääkseen paremmin kanssakulkijoitaan. Sillä joulupukki, minusta tuntuu, että ihmiset eivät ole oikein ymmärtäneet tarkoitustasi. Parasta ei ole se, mitä säkistäsi löytyy, vaan se että haluat vilpittömästi muistaa kaikkia. Ja se että polvellesi voi aina istua.

Rakas joulupukki. Minusta olisi myös hyvä, että kertoisit kaikille totuuden: ettei Korvatunturi ole ainut kotisi. (Osa poroista on alkanut ylpistymään). Ja ettet koskaan halunnut markkinatalouden ykkösmieheksi. Että pohjimmiltasi olet edelleen se sama hyväsydäminen hyväntekijä. Puna-asuinen, ehkä hieman sinisilmäinen, maailmankansalainen.

Rakas joulupukki. Tiedän, ettei sinua ole olemassa, mutta en ole koskaan lakannut uskomasta unelmiin

Utopiaeläin

Utopiaeläin (Utopia animalia) on haaveilijoiden lahkoon kuuluva kaksijalkainen siivekäs, jonka ihmiskunta on jo vuosisatoja sitten nimennyt omaksi lajikseen.

Utopiaeläimen tapaa maankamaran sijaan useimmiten pilvenhattaran päältä, jonne ne ovat eristäytyneet aikojen saatossa elinolosuhteiden käytyä lajityypille viileiksi. Yläilmoissa laji on kuitenkin varsin elinvoimainen ja laajalle levittäytynyt. Se muodostaa useampia alaheimoja ja pienempiä kantoja.

Ulkoisesti utopiaeläintä on vaikea tunnistaa, sillä se on varsin monimuotoinen ja esiintyy kaikissa sateenkaaren väreissä. Useimpia lajiyksilöitä yhdistävät vaaleanpunaiset silmälasit. Monilla lajin edustajilla tavataan myös harvinaisina pidettyjä kykyjä kuten kyky puhua puuvartisten kanssa, nähdä yksisarvisia ja syöstä vaahtokarkkeja.

Laji on hyvin rauhanomainen. Utopiaeläimellä ei ole varsinaisia vihollisia, mutta ne ovat haluttua riistaa muun muassa monille dystoopeille ja kakotoopeille.