Kutsun sitä kivuksi ja rakkaudeksi

kivuksijarakkaudeksi_maitokahviOlen valvonut öitä yksin kuunnellen trooppista ukkosta. Seissyt jylisevän tulivuoren juurella. Nähnyt, miten maa aaltoilee jalkojen alla. Olen juossut karkuun pimeällä kujalla, miettinyt jokaista askelta. Pelännyt henkeni puolesta. Olen nähnyt, miten pieneksi ihminen käy hyökyaallon rinnalla, viimeisellä matkalla, maailmankartan laidalla. Olen kohdannut tarpeeksi tunteakseni etuoikeuteni ihoni alla. Olen antanut sydämeni särkyä mannerlaatoiksi, yhä uudestaan, jotta en koskaan unohtaisi. Sitä, mikä on kaikkein syvintä. Jokaiselle sielulle yhteistä. Jotkut sanovat sitä ihmisyydeksi, minä kutsun sitä kivuksi ja rakkaudeksi.

Silkkaa toivoa

silkkaatoivoa_maitokahviAina elämässä ei ole vaihtoehtoja. Kun se
pakottaa sinut selviytymään, on vain
jaksettava, kurotettava kohti valoa, kaikin
tavoin uskottava, että se mitä on nyt, ei
ole ikuista. Ihminen on sitkeää tekoa, se
voi pysytellä elossa monta mustaa talvea
peräkkäin vain haalealla muistolla hiiren-
korvasta. Toiset kutsuvat sitä asenteeksi,
mutta minusta se on silkkaa toivoa. Kun
olet kerran selvinnyt kevääseen, et lakkaa
ihmettelemästä sen loistoa. Ja olet valmis
tekemään melkein mitä tahansa, että voit
antaa toiselle edes hitusen siitä, mikä on
sinulla vain lainassa.