Marraspuun mantra

”Käännä katseesi sydänpuuhun
Käännä katseesi sydänpuuhun
Käännä katseesi sydänpuuhun”

Mainokset

Rakkausmonologi

Lopulta kaikessa on kyse siitä,
että oppii rakastamaan enemmän, paremmin.
Lopulta kaikki on rakastamista,
antautuminen, luopuminen.
Se, että sanoo ei tarvittaessa
ja kyllä oikeassa kohtaa,
kuuntelee itseään
ja antaa toisen tulla kuulluksi,
päästää irti
ja muistaa pitää kiinni.
Se, että löytää turvallisuuden vapaudesta
ja vapauden turvallisuudesta,
uskaltaa katsoa silmästä silmään sitä,
mitä ei haluaisi kohdata,
useammin kuin haluaisi myöntää,
hyväksyy sen, että rakkaudessa on
vain vähän järkeä,
mutta kaikki mitä tarvitsee tietää.
Se ei ole paljon eikä se voisi olla enempää.
Eikä sitä tarvitse ymmärtää.

Pieni lentäjä

Ahkera pieni lentäjä
Minun oksalleni kelpaat aina
Olet arvokas sulkine kaikkinesi
Enkä minä kysy
kuinka monta kilometriä
olet lentänyt,
monessako maassa talvehtinut
Sinun ei tarvitse olla supervarpunen,
ja juureni ovat sitä varten
että pysyn pystyssä.

Taimi talviunilla

Hän ei ollut nyt hiirenkorvatuulella,
ei yksinkertaisesti jaksanut enää leikkiä iloista kurkottelijaa, hädin tuskin heilutella juuriaan elonmerkiksi. Kohmeana, hitaana, yön kastepisarat silmäkulmissaan totesi taimi talviuniltaan:
”Joskus kasvu on sitä,
että oppii sietämään epämukavuutta.”

Sirppi

”Mistä tiedät, että sinusta on tullut täysi?”, kysyi Venus Kuulta.
”En joudu enää miettimään,
loistanko liikaa
vai loistanko tarpeeksi.
Tämä on minun Maani
ja saan kiertää sitä juuri sellaisena kuin olen.”