Kahden ihmisen sydämet ovat kuin puun juuret

kuin_puun_juuret_Tiili”Me vain kasvoimme erillemme”, sanotaan, mutta mikään siitä pinnan alla tapahtuvasta liikkeestä ei ole ”vain”. Kahden ihmisen sydämet ovat kuin puun juuret. Ajan saatossa ne ovat kietoutuneet tiukasti toisiinsa. Repiminen ei auta, vaikka se olisi lopulta helpompaa, nopeammin ohitse. Tarvitaan useampia epäsuotuisia kausia. Hiljalleen haperoittavaa kuivuutta. Rankkasateita, jotka saavat otteen lipeämään. Routia, jotka osuvat juuri siihen kohtaan, mikä on hauraimmillaan. Tarvitaan ravinteiden ja hivenaineiden puutetta. Sillä nuo mullan seassa olevat mikroskooppisen pienet hiukkaset ovat kuin usko. Jos sitä ei ole tarpeeksi, ennen pitkää toisen ote lipeää. Se kurottaa hetkeksi eri suuntaan. Ja silloin mitä tahansa voi tulla väliin. Myöhemmin aikaa voi ehkä kuvata kypsäksi, mutta siinä hetkessä, juuripunouman kudosten ratkeillessa liitoksistaan, ainut tunne on raaka kipu.

Minä ymmärrän sinua

olekiltti_okraRakas, vaikka minä tiedän, että tästä tuskin
on apua, haluan silti sanoa: Minä. Ymmärrän.
Sinua. Muistan, millaista on suunnistaa
yksin sisin hädästä sokeana. Ohittaa kaikki
nekin ihmiset, jotka sydämessään halusivat
vain sinun parasta. Nyt olen yksi heistä
enkä toivo mitään niin paljoa kuin, että
kääntäisit katseesi kohti valoa. Tarttuisit
mihin tahansa, mikä pitää sinut pinnalla.
Sillä maailmassa on vielä niin paljon asioita,
jotka odottavat sinun kohtaamista. Tiedä,
että mitä ikinä se onkaan, se ei tule olemaan
ikuista. Pyydän tätä kaikkien meidän
puolesta, ole kiltti ja älä luovuta.

Lupa särkyä

lupasarkya_TiiliEi pirstaleiksi niin vain mennä.
Siihen pitää antaa itselleen lupa.
On seistävä kuilun reunalla,
otettava ratkaiseva askel,
heittäydyttävä murustensa
mukana vailla tietoa siitä,
nouseeko enää. On luotettava
siihen, että joku on sittenkin
vastassa. Aina ihmisellä ei ole
varaa särkyä. On selviydyttävä
ensin.