Olla maan murtama ja rakentama,
suruksi sitä kutsutaan,
mutta mikä voisikaan olla
sen kauniimpaa?
Avainsana-arkisto: kasvu
Soturi I, II, III
Soturi yks, kaks, kolme
− tehtävä vaati paljon
aikaa ja jatkuvaa harjoitusta.
Se oli vaativa.
Tärkeintä oli muistaa kuolla
ja olla välillä lapsena,
muuten mikään ei voinut virrata.
Opeta minulle
”Opeta minulle, miten pysyä vahvana myrskyissä”,
hän katsoi ylös kohti männyn latvaa ja pyysi.
Hän oli hukassa.
”Jos katsot vain runkoa,
et näe koko totuutta.
Pinnan alla kaikki on kietoutunutta,
sotkuista.
Sinun ei tarvitse pärjätä yksin.”
Puuta päin
Jos haluat löytää puun salaisuuden,
on ensin mentävä sitä päin.
Aloita männystä tai hongasta.
Se mikä kulkee perässäni
Se mikä kulkee perässäni varjona ja peittää toisinaan pimeydellä, valaisee myös kipeästi sieluni syvimpiä sopukoita. Koko elämäni on yhtä pirstaleiden korjausta. Ja miten kaunista jälkeä siitä tuleekaan.
Varjo
Tunteakseen auringon todellisen voiman
puu katsoi alaspäin ja tervehti varjoaan.
Pulssi
Kaikki me tarvitsimme pysähtymistä,
jopa sydän piti tauon ennen seuraavaa lyöntiä.
Ilman sitä ei olisi voinut laajentua.
Uskollinen kuu
”Miten Maa sai sinut koukkuunsa?”,
kysyi Venus niin uskolliselta Kuulta.
”Hän antoi minulle kaikkensa
valtameristään lähtien.”
Taivaankanteen
Luonto testasi puuta,
mutta puu ei testannut ketään.
Se seisoi omilla juurillaan
ja keskittyi olennaiseen.
Taivaankanteen oli pitkä matka.
Valmis et ole koskaan
Lehdet: päästä irti, kun on sen aika.
Oksat: käänny aina valoon päin.
Runko: harjoita taipuisuutta.
Juuret: kietoudu, kietoudu, tiukasti maahan, lempeästi toisiin.
Puu: valmis et ole koskaan, kasva silti.
