Vähemmän kokonaista

Rakkaani,
muistathan,
vaikka sinussa
olisi kuinka monta
kipeää lovea
tahansa, se
ei tee sinusta
vähemmän
kokonaista.

Hän kumarsi puille

Hän kumarsi puille
niin kuin oppimestareille.
Ne tunsivat maan ja taivaan.
Ja osasivat luonnostaan sen,
mitä niin moni meistä harjoitteli.
Miten tuoda pyhä sinne,
missä näkee vain polun.

Uuden puun taimen

palveluskaikille
Myllätä juuriin asti,
kunnes löytää
oman ytimensä.
Katsoa lempeästi
sitä, mikä on
kaikkein syvintä,
kaikkein aidointa.
Mikä sattuu sielussa.
Sen kun kerran tekee,
on kuin laskisi multaan
uuden puun taimen.
Silloin tekee
palveluksen kaikille.
Koko maapallolle.

Kun ei ollut muita vaihtoehtoja

Kaikki me kiipeämme ylös vuoria, kynnet katki, rapaa naamassa, housut polvista puhki. Toiset meistä nousevat isoimmat jo pieninä. Silloin kun ei ole vielä kunnon kenkiä, ei karttaa, reppukin pieni ja vaaleanpunainen. ”Rohkeaa”, sanovat toiset, ”todellista vahvuutta”. Ne, jotka tietävät, eivät sano mitään. Pehmentävät vain katseensa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.