Kahden ihmisen välillä. Painavimpia sanoja ovat ne, jotka nielaistaan alas. Tunteista kipeimpiä ne, jotka pysyvät piilossa (joita toinen ei etsi). Pahinta on kuitenkin katse, joka ei enää kohtaa. Sinä tiedät salaisuuden ja silti kannattelet häntä kuin ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
Ja juuri silloin,
kun luulit
menettäneesi
aivan kaiken,
odota.
Jotain elämää
suurempaa
on tulossa.
— universumi
Raskaimmat taakat
ovat niitä, joita
kannetaan niin
kevyen näköisesti,
että kukaan muu
ei huomaa.
— salaisuus
Se asia sisälläsi,
jota et osaa nimetä.
Se kipeä.
Anna sille aikaa.
Se tulee ulos,
kun se on valmis.
— kohtaaminen
Ehjä ei ole se,
joka ei ole koskaan
mennyt rikki.
Vaan se joka
tuntee sirpaleensa
ja kantaa niitä,
hellästi.
Kuka sanoi mitään reisistä. Rakastaminen on pieniä tekoja, vaivihkaa huolehtimista. Sitä kun keität itsellesi aamupuuron. Otat pienen tauon. Kun käännät aistisi sisäänpäin ja pysähdyt kuuntelemaan. Kun viet itsesi merenrantaan tai lähimetsän puita tapaamaan. Rakastaminen on sitä, että sanot ”kyllä” levolle ja ”ei” sille mikä väsyttäisi liikaa. Kun annat itsesi torkahtaa. Kun pyrit puhumaan itsellesi kauniisti silloinkin, kun suututtaa. Kun kuiskaat ”ei se mitään” ja yrität uudestaan. Kun et päästä itseäsi katoamaan. Itsensä rakastaminen on maailman yksinkertaisimpia asioita, silti joskus niin kovin vaikeaa. On oltava rakastaja ja rakastettu samaan aikaan.
Ole hyvä, ja loista.
Älä piilota.
Kaikki valo on
tarkoitettu jaettavaksi.
Vaikka omasi sai
alkunsa seisomalla
tulessa, se on vähintään
yhtä arvokasta.
Sinä et ole rikki,
vaikka osa tarinoistasi
on kesken.
Luontokin muuttuu
jatkuvasti, se on
silti täydellinen.
Siis älä hätäile,
sinä upea orgaaninen.
Sinä olet myrskyävä meri.
Minä vuori sinun juurella.
Se, joka murenee pala palalta.
Kun tulemme lähemmäksi
toisiamme.
Älä suotta kadehdi
häntä, joka
muistuttaa etäisesti
aurinkoa.
Se ei tarkoita, että
elämä olisi ollut
helppoa.
Ehkä pimeyttä osui
hänen matkalleen
niin paljon,
että ilman sisäistä
valoa, hän on
edelleen vaarassa
hukkua.
