Surulla on tärkeä sanoma.
Jos annat sen laskeutua
syliisi, istut sen kanssa
kuin varpunen oksalla,
hiljaa, keinuen,
tulet huomaamaan,
mikä on kaikkein
kauneinta.
Mainokset
Avainsana-arkisto: kauneus
Älä unohda sitä
Olet yhä se kaunis
hengittävä ihme.
Syntymässä.
Älä unohda sitä.
Harmaana aamuna
”Älä vertaa itseäsi muihin”,
lohdutti puu.
”Jokaisen juuret ovat ainutlaatuiset, kauneus kippuraisten oksien.”
Taivaanrannanmaalaus
”Katso miten kauniisti aurinko maalaa”,
viittoi koivu oksillaan
ja kaikki kääntyivät,
paitsi yksi,
jonka latva nuokkui varjossa.
Muutos otti aikansa.
Surun rakentama
Olla maan murtama ja rakentama,
suruksi sitä kutsutaan,
mutta mikä voisikaan olla
sen kauniimpaa?
Mitä sinä pelkäät eniten
”Mitä sinä pelkäät eniten?”,
kysyi puutarharuusu tarhuriltaan.
”Sitä että jonain päivänä tänne tullessani
en enää näkisi kauneuttasi.
Silloin olisin menettänyt kaiken.”
Puuhullu
Sinä vangitsit minut kuin puu
paikoilleen
silkasta ihmetyksestä.
Kaunis paikka
Elääksemme,
meillä oli kaikilla taipumus paeta.
Piti vain löytää kaunis paikka,
ja jos sai seuraa,
pitää siitä hyvää huolta.
Joskus seura löysi ensin.
Puukuva
Lähimmäksi puita pääsivät ne,
jotka levittivät kauneutta ympärilleen.
Hän näki syksyn minussa
Hän näki yli maassa makaavien lehtien,
ohi varren ja oksien.
Hän näki kuoreni läpi sydänpuun kautta
suoraan solujeni sisään.
Hän näki minut sellaisena kuin olin
yksin, paljaana,
juurten varassa
tuulen ja pakkasen riepoteltavana.
Hän näki minut kauneimmillani.
Hän näki syksyn minussa.
