Parantaja

Joku joka pitää huolta,
että rakkaus pääsee
virtaamaan solutasolla.

Mainokset

Vasta sitten olet vapaa

On asioita, jotka pysyvät kehossasi,
eivätkä lähde, vaikka liikkuisit miten
tai lakkaisit liikkumasta,
olisit vain ja kuuntelisit.
Ne eivät sula ilman sanoja,
lempeitä, silittäviä,
kiihtyviä, pakoilevia,
hapuilevia sanoja.
Kaikkia niitä, jotka eivät kerran
uskaltaneet tulla ulos,
jotka piiloutuivat solujesi sisään,
takertuivat kudoksiisi
ajan myötä yhä tiukemmin.
Ne roikkuvat sinussa,
roikkuvat niin kauan, että huomaat,
niin kauan, että alat kysyä
oikeita kysymyksiä,
niin kauan, että annat kaikille,
ihan joka ikiselle
sanomattomalle sanalle,
hiljennetylle tunteelle
luvan tulla ulos.
Vasta sitten kehosi voi päästää irti.
Vasta sitten olet vapaa.

Hauraampana ja villimpänä kuin koskaan

Miten hienovaraisesti värit haalistuvat vanhoissa valokuvissa, puutarhakalusteissa, arjen sarjatulessa. Miten kuuloaisti valikoituu, sormenpäät kovettuvat, silmät näkevät enää kaukoputkella eteen ja taakse. Yhtenä päivänä kaikki palat maistuvat samalta. Aamu, ilta ja väli kuluu kuin unessa. Yöllä havahdut juuri ennen kuin olet hukkumassa. Kopeloit jaloillasi maata kuin pelastusrengasta. Kurkotat kädelläsi laatikkoon, jossa lukee ”työkaluja”. Tiedät sen olevan siellä. Se on aivan varmasti siellä. Sekalaisten korttien, värikynien ja suttuisten muistivihkojen seassa. Jossain simpukankuorien, sileäksi hioituneiden kivien ja pölyyntyneiden sulkien keskellä se on. Hieman lyttääntynyt, kevyesti pörröinen, pienen pieni valkoinen höyhen. Otat sen kämmenellesi ja silität sen silkkistä pintaa. ”En enää koskaan kadota sinua”, kuiskaat, ja sydämesi käynnistyy hennosti uudestaan. Se lyö. Se lyö. Hauraampana ja villimpänä kuin koskaan.