Nainen, sinä et ole yksin.
Meidät on opetettu häpeämään
kehojemme kaaria,
ihojemme poimuja,
luustomme arkkitehtuuria,
omia ääriviivoja.
Se on osa suunnitelmaa, antaa
häpeän kääntää meidät poispäin
itsestä toisiamme vastaan.
Sillä yksin on vaikeampi parantaa
sitä mikä saa olon tuntumaan
muista poikkeavalta, vialliselta.
Tarvitaan rakkauden vallankumousta,
rohkeutta, vastarintaa, haavoittuvuutta.
Sitä, että sinä uskallat, minä uskallan,
me uskallamme katsoa itseämme
uudella tavalla. Ja niin nainen
naiselta me otamme takaisin sen,
mikä meille kuuluu. Oikeuden
tuntea, että me olemme
juuri oikeanlaisia,
ihan vitun kauniita, universumin
päräyttäviä olentoja
kukin omalla ainutlaatuisella
tavalla.