Sydän puhkesi täyteen viljaan

sydanpuhkesi_Vihreä2

Sinä kesänä
tuuli teki tukkaan pesää
iho hengitti kilpaa puiden kanssa
päivänkakkara kiertyi korvan taakse
suu maistui metsältä ja mansikoilta
katseessa lepäsi järven tyyni pinta
savipohjassa jalkojen painaumat.
Sinä kesänä aika lipui kuin joutsenet
joenuomaa pitkin, eleettömästi, mutta
varmasti, sydän puhkesi täyteen
viljaan. Luonto oli muuttanut
häneen.

Elokuun aurinko

Palasit, kun lakkasin odottamasta,
sama lämpö sisällä, ulkoa.
Kuin sivellin ihollani
teit kosketuksesta taidetta.
Tiesin, lopputulokseen
ei auttanut takertua.
Tämän ei ollut
tarkoituskaan jatkua.
Silti nostin hiukseni pois tieltäsi,
annoin vapaasti maalata.

hiukset