Rakas joulupukki

Toisitko sieltä Korvatunturilta ylimääräisiä korvia? Sellaisia, joilla oppisimme kuuntelemaan toisiamme paremmin. Toisitko kovempitehoisia silmälaseja, joilla näkisimme pintaa syvemmälle. Toisitko vähemmän lahjoja ja isompia rekiä, niin isoja, että mahtuisimme sinne kaikki, eikä ketään tarvitsisi jättää ulkopuolelle. Toisitko partoja, jotka saa tarvittaessa irti, jotta näkisimme toinen toisemme maskien taakse. Toisitko myös lainasaappaita, joihin jokainen meistä voisi vuorollaan hypätä ymmärtääkseen paremmin kanssakulkijoitaan. Sillä joulupukki, minusta tuntuu, että ihmiset eivät ole oikein ymmärtäneet tarkoitustasi. Parasta ei ole se, mitä säkistäsi löytyy, vaan se että haluat vilpittömästi muistaa kaikkia. Ja se että polvellesi voi aina istua.

Rakas joulupukki. Minusta olisi myös hyvä, että kertoisit kaikille totuuden: ettei Korvatunturi ole ainut kotisi. (Osa poroista on alkanut ylpistymään). Ja ettet koskaan halunnut markkinatalouden ykkösmieheksi. Että pohjimmiltasi olet edelleen se sama hyväsydäminen hyväntekijä. Puna-asuinen, ehkä hieman sinisilmäinen, maailmankansalainen.

Rakas joulupukki. Tiedän, ettei sinua ole olemassa, mutta en ole koskaan lakannut uskomasta unelmiin

Rakas kuu

Kiitos, että olet tänään taivaalla, tulet luokseni siltaa pitkin, kokonaisena. Tiedätkö, en ole koskaan ollut näin karrella. Tuntuu kuin aurinko olisi polttanut runkoni lehdistä juuriin sydänpuuta myöten. Jokainen soluni huutaa kivusta, niin voimakkaasta, etten jaksa enää edes taistella. Vaikka tiedänhän minä, etten ole luovuttaja. Olen tunteiden soturi. Olen antautuja. Vaikka se tarkoittaisi, että nyt on minun aikani kaatua, maatua, tiedän nousevani uudelleen mullasta. Rakas kuu, kiitos, että olet tänään taivaalla. Ps. Keloksi minusta ei ole ja konkeloksi en haluaisi jäädä.

Ihailijapostia

Viimeksi kuin kirjoitin sinulle, kiitin.
Kiitin, että olet jaksanut kanssani,
vaikka en ole aina ollut ”se helpoin kumppani”.
Tänään haluan kertoa: minä ihailen sinua.

Ihailen kykyäsi pysyä tässä.
Vaikka itse juoksen joskus karkuun,
sinä olet aina läsnä.
Ihailen taitoasi antaa anteeksi,
silloinkin, kun tiedän olleeni
täysi idiootti.
Ihailen rohkeuttasi hypätä ylös,
loikata eteen, hetkinä
jolloin vasta mietin,
pystynkö siihen ja milloin sen teen.
Ihailen tietoa syvällä sinussa,
ei luettua, vaan elämällä opittua,
osa siitä yhdessä jaettua.
Ihailen taitoasi nähdä asioita,
joita en osannut edes kuvitella.
Niin. Paljon. On. Olemassa.
Ihailen tapaasi, jolla katsot minua,
jälleen kerran uutena, erilaisena,
silti aina jotain palaa vailla,
ei koskaan valmiina
ja sitä etten voi koskaan tuntea,
sinua, todella,
sillä sinussa on tuhat ja yksi tarinaa,
yhdessä kehossa, koko maailma.

Vaikkei aina uskoisi,
minä ihailen sinua.
Toivon, ettet koskaan unohda.

T: Kanssakulkija

Kiitoskirje

Rakas kumppani,

Kirjoitan sinulle, koska haluan kiittää kaikista kolmestakymmenestä yhteisestä vuodesta. Sinä aikana olen oppinut tuntemaan sinut, en koskaan täysin, mutta koko ajan paremmin. Suhteeseemme on mahtunut monenlaisia vaiheita: perus- ja huippukausia, hyviä ja vaikeita aikoja.Välillä suhteemme on ollut katkolla, toisinaan vaikeasti selitettävissä. Osan aikaa olemme vain olleet, koska satumme olemaan.

Nuorempana toivoin, että olisit ollut toisenlainen, miehekkäämpi tai sirompi, enemmän naisenkaltainen. Yritin muuttaa sinua, myönnän. En ole aina ollut helppo kumppani, epävarmana heijastin sinuun omat puutteeni.  Tunnen yhä arpesi siellä, minne olen ne kaivertanut, kipukohtasi, muistona tarpeista, joita olen toistuvasti laiminlyönyt. Liian monta kertaa olen puskenut sinut äärirajoillesi, ja niiden ylitse. Pikku hiljaa ole oppinut kuuntelemaan, mitä sinulla on sanottavana. Toisinaan vastaaminen kestää vieläkin.

Vaikka suhteemme on nykyään seesteinen, joskus on kommunikaatio-ongelmia. Useimmiten minä olen syypää, saatat sinäkin olla hieman herkkänahkainen.  Ongelmat ovat kuitenkin pieniä verrattuna siihen, mitä olemme saaneet kokea – arjen iloa, oppimista ja yhteen kasvua. Olen hyvä tekemään aloitteita, sinä saat minut nauramaan. Yhdessä pystymme nousemaan pilviin ja palaamaan takaisin maan pinnalle. Ensimmäinen on vahvuutemme, jälkimmäistä yhä harjoittelemme.

Viime aikoina olen alkanut luottaa sinuun enemmän kuin itseeni. Taidat sittenkin olla meistä se viisaampi. Tiedät, mihin pystyn ja mihin en. Muistutat minua aina, kunhan vain kuuntelen. Toivon, että suhteemme jatkuu ja syvenee. Vaikka haasteita tuskin tulee puuttumaan, olen taas valmis kasvamaan.  Haluan sinun tietävän, että osat ovat vaihtumassa. Ennen menimme minun tahdolla, nyt sinun ehdoilla. Kiitos, että olet ollut kärsivällinen.

T: Kanssa-asukas