Kuin rakastavainen

kaikkeuteni.jpg”Kaikkeuteni”,
hän kuiskasi
ennen kuin
sammutti valon
ja antoi pimeän
tulvia sisään.
Ulkona kuu
syttyi. Se valvoi
auringon unta.
Kuin rakastavainen.

Se täyttyi niin

Kun aurinko valaisi
kuun taivaalla,
hän tunsi jalkapohjansa
maailmojen rajalla,
rannalla,
jossa aallot löivät,
vesi nousi
vaaleanpunaisia juuria
pitkin ylös,
ylös, ylemmäs
kohti alavatsaa,
kylkikaaria,
ylärintakehää,
luiden suojaamaa
elämää,
kaikkein tärkeintä,
sydäntä.
Se täyttyi niin,
että sielu tihkui.

Sirppi

”Mistä tiedät, että sinusta on tullut täysi?”, kysyi Venus Kuulta.
”En joudu enää miettimään,
loistanko liikaa
vai loistanko tarpeeksi.
Tämä on minun Maani
ja saan kiertää sitä juuri sellaisena kuin olen.”

Hulluna kuusta

”Mistä vetovoima välillänne sai alkunsa?”
kysyi kaukainen planeetta maalta.
”Hän loisti sinnekin, missä oli pimeää.
Se oli ensimmäinen kerta kun joku sai minut
unohtamaan hetkeksi auringon.
Jotakin valtavaa lähti liikkeelle,
eikä hänellä ollut aikomustakaan lopettaa.
Se jos joku teki minut hulluksi.”