Sirppi

”Mistä tiedät, että sinusta on tullut täysi?”, kysyi Venus Kuulta.
”En joudu enää miettimään,
loistanko liikaa
vai loistanko tarpeeksi.
Tämä on minun Maani
ja saan kiertää sitä juuri sellaisena kuin olen.”

Mainokset

Hulluna kuusta

”Mistä vetovoima välillänne sai alkunsa?”
kysyi kaukainen planeetta maalta.
”Hän loisti sinnekin, missä oli pimeää.
Se oli ensimmäinen kerta kun joku sai minut
unohtamaan hetkeksi auringon.
Jotakin valtavaa lähti liikkeelle,
eikä hänellä ollut aikomustakaan lopettaa.
Se jos joku teki minut hulluksi.”

Vuolaasti jatkuvalla virralla

Niin aloin seurata kuuta. En halunnut ajatella enää muuta. Aurinko muistutti toisinaan menneistä, kesistä, pitkittyneistä hetkistä, jolloin kaikki oli epätodellisen kirkasta ja kevyttä, ilma ei koskaan tiivistynyt vedeksi, virta liikkui vuokseen unohtaen luoden. En enää ollut yksin tuolla puolen, suolaiset pisarat pitkin rantoja, kiitollisia uomia, kuu tyhjensi ja huuhtoi minut, täytti sinut, palkitsi meidät, vuolaasti jatkuvalla virralla.