”Ne pyörteet sisälläsi,
anna kuohua.
Niin kauan, kun et syytä rantakiviä,
voit vaahdota rauhassa”, pauhasi meri ja näytti mallia.
Mainokset
Avainsana-arkisto: luonto
Muista kalteva maa
Kun jokin ei etene suunnitelmiesi mukaan,
muista vuorokauden ajat,
aamu ja yö, pallon pyöriminen akselinsa ympäri.
Muista luonnon sykli,
neljä vuodenaikaa,
kalteva maa.
Muista aurinkokunnan soikea rata,
jossa planeetat, kuut, kaikki kiertää, liikkuu,
ja tämäkin tässä on vain jakso, joka vaihtuu.
Me menemme sen
mukana. Nytkin.
Todellinen selviytyjä
Vanha ja viisas puu
oli kerran vain pieni ja urhea
taimi, todellinen selviytyjä.
Niinkuin sinäkin.
Valo olet sinä
Sinä olet helmikuun aurinko puhtaassa lumihangessa.
Niin kirkas, että on pakko siristää.
Pitkän talven jälkeen. Kiitos.
Puun henki
On sieluja, joita vasten nojatessa voit löytää itsesi. Moni niistä asuu metsässä.
Talvehtiva puu
”Muista, että jokainen lehti
sinussa on täydellinen.
Silloinkin, kun ne odottavat
vasta puhkeamistaan”,
kuiskasi puu, ja jatkoi talvehtimistaan.
Maan suojassa
”Kiitos lämmöstäsi Äiti maa”,
henkäisi puu, kun kirkas pakkaspäivä kääntyi iltaan.
”Ilman sinua en selviäisi.”
Samasta paikasta
”Me tulemme samasta paikasta”,
kuului lempeä kuiskaus metsän keskellä.
Puu ei nähnyt ketään,
mutta täysikuun vasta valaisemalla polulla,
hän oli erottavinaan hennon hennot,
pienen ihmisen jalanjäljet,
perässään tähtipölyä.
Juuriliitoksia
”Kukaan meistä ei selviä täällä yksin”, sanoi puu ja puristi hellästi naapuria juurillaan.
Suloisesti elossa
Jokaisella puulla oli omat selviytymiskeinonsa.
Yksi käänsi oksansa sinne,
mistä aurinko nousee.
Toinen haki tukea muiden juurista.
Kolmas lohtua loisista.
Neljäs kasvoi niin isoksi ja jykeväksi,
ettei kovinkaan tuuli sitä horjuttanut.
Viides vuorasi runkonsa paksulla sammalpeitteellä.
Kuudes antoi pikkulinnuille kodin laulusta.
Seitsemäs tarvitsi selviytyäkseen näitä kaikkia.
Kunnes eräänä päivänä hän havahtui siihen,
miten helppoa olikaan olla elossa.
Selviytymisestä oli tullut suorastaan,
suloista.
