Hän ei vain ajelehtinut
virran mukana,
hän oli itse virta,
joka piti huolen siitä,
että toisinaan vain
ajelehti, kuvitteli
olevansa puusta
irronnut lehti.
Mainokset
Avainsana-arkisto: luonto
Terävät kukkaset
Kuka sanoikaan, ettei voi samaan aikaan hehkua ja kantaa soluissaan universumin viisautta? Se joku koki selvästi terävät kukkaset uhkanaan.
Sinun kainalossa
Missään ei aika
pysähdy niin kuin
järven selällä
kesäillan suussa
sinun kainalossa.
Hän ei koskaan lakannut uskomasta
Hän ei koskaan lakannut
uskomasta kukkasiin,
kyyhkyihin ja sieluihin.
Siihen, että kaikki mikä
liikutti sydäntä, paransi
maailmaa. Jokainen hetki,
joka loi yhteyttä, oli
sen arvoista. Mutta joskus
kylmä viima pyyhki
hänen ylitseen.
Niissä hetkissä oli vain
yksi menetetty tapaus,
juuriltaan irronnut
ihminen.
Pieni siemen
”Riittää, että on pieni siemen”,
hän kuiskasi itselleen,
ja opetteli löytämään
oman ytimensä uudelleen.
Elämän rämeikössä
Elämän rämeikössä
uskalla kietoa
juuresi toisiin.
Sinua kannatellaan.
Puut ympärilläsi
Kultaseni,
sinun ei tarvitse olla
niin vahva.
Katso puita ympärilläsi.
Myrskyn tullen riittää,
että joustaa.
Löytääkseen kevään
Luonto sulaa
kahdessa
kuukaudessa,
mutta ihminen
saattaa tarvita
vuosikymmeniä
löytääkseen
kevään.
Joku joka saa jään sulamaan
On hyvä olla joku, joka saa jään sulamaan. Joka muistuttaa sinua siitä, että elämä on hauras. Maailma useimmiten kaunis. On hyvä olla joku, joka vastaanottaa kaikki vuodenaikasi kuin se olisi luonnollisin mahdollisin asia. Joka katsoo sinua niin kuin katsotaan aina uudestaan puhkeavaa kevättä. Sillä hänelle sinä olet suurin kuviteltavissa oleva ihme. Ja vaikka et koskaan uskonut tuon jonkun olevan olemassa, tulet vielä huomaamaan. Kun sinä sytyt eloon hänen kanssaan.
Sinun metsäsi
Sielunsopukoita toivottaa läsnäolevaa ja rauhallista joulunaikaa! ❤️
