Löytää pieni vihreä taimi
harmaan kallion raosta.
Kasvua sielläkin, missä
se tuntuu mahdottomalta.
Siinä on elämän siunaus.
Mainokset
Avainsana-arkisto: luonto
”Sinä et ole yksin”
”Sinä et ole yksin”,
kuiskasi kellastunut
koivunlehti toiselle.
Yhdessä kaikki oli
helpompaa.
Pitää kiinni.
Päästää irti.
Ja pudota.
Luonto ei kysynyt
Miltä maa tuntuu?
Miten virta voi?
Oletko muistanut
hengittää?
Luonto ei kysynyt,
mutta laittoi sinut
vastaamaan.
Kun sielusi on onnellinen
Älä pelkää näyttää sitä,
kun sielusi on onnellinen.
Et voi koskaan tietää,
minne uusi verso puhkeaa.
Varmaa on, että valoa
ei ole koskaan liikaa.
Äidin helmat
Hän tarvitsi paikan,
jonne paeta.
Josta käsin maailma
näytti hetken aikaa
vähemmän vieraalta.
Hän tarvitsi turvallisen
rungon, jonka ympärille
käsivarret ylsivät.
Jota vasten pää sai
levätä, iho hengittää.
Siinä oli helppo itkeä.
Ja kun virta viimein
taukosi, hän katsoi
ylöspäin, näki oksien
roikkuvan matalalla,
suojana, keinuen
kevyesti tuulessa,
kuin Äidin helmat.
Kulje kaikkien meidän takia
Kulje aaltoilevin askelin, tukka avaruudessa, ajatukset hulmuten, maan murua varpaiden onkaloissa, talvipäivän unissa, kulje tyhjin sydämin, taskut ja keuhkot täynnä, valosta, valossa, kulje syvissä varjoissa, äkkipimeässä, hennossa kajossa, elääksesi, elä kulkeaksesi, itsesi takia, hänen takia, heidän takia. Kulje kaikkien meidän takia, joiden kuu on joskus varastettu.
Rakkauden ruumiillistuma
Villeys, rakastan kaikkea sinussa.
Rakastan sitä, miten kuiskaat minun korvaan.
Rakastan sitä, miten tuoksusi leijuu ilmassa.
Rakastan sitä, miten leikit minun hiuksilla.
Rakastan sitä, miltä kosketuksesi tuntuu iholla.
Rakastan sitä, miten huomioit jokaista solua.
Rakastan sitä, miten kasvat ulos rajoista.
Rakastan sitä, miten annat kaikkien versojen rehottaa.
Rakastan sitä, että mikään ei ole sinulle liian sotkuista.
Rakastan sitä, että kaikki on sinulle yhtä kaunista.
Jokainen rikkaruohosikin rakkauden ruumiillistuma.
Kaksi valkoista joutsenta
Aurinko on lämmittänyt
kallion.
Kivisten muurien katveessa
kaksi valkoista joutsenta.
Vastarannalla, minä sinun
kainalossa. Katselen, miten
aalto toisensa perään murtuu.
Minun sydämeni on suojassa.
Enkä muista milloin viimeksi
näin ehjä.
Sinulle pieni hento kukkanen
Sinulle
pieni hento kukkanen,
neljä asiaa, jotka
elämässä on hyvä oppia:
Luota siihen, että joku
kastelee, kun ei sada.
Opettele suojaamaan itse
itsesi tuholaisilta.
Laita terälehdet kiinni
pimeimpinä öinä.
Nauti valosta joka solulla
jokaikinen päivä.
Silloin saatat pian huomata,
että pelkkä läsnäolosi
tuo muille toivoa.
Se jos joku ilahduttaa
hennon kukan sielua.
Maan ja taivaan väliltä
”Tullakseen viisaaksi
sinun ei tarvitse valita
maan ja taivaan väliltä”,
totesi puu ja kurkotteli
sujuvasti molempiin
suuntiin.
