Tavataan hiljaisuudessa

”Tavataan hiljaisuudessa”,
kuiskasi lehti oksalle
ja leijaili sinne, mistä
kaikki olivat kotoisin.

Mainokset

Äidin helmat

Hän tarvitsi paikan,
jonne paeta.
Josta käsin maailma
näytti hetken aikaa
vähemmän vieraalta.
Hän tarvitsi turvallisen
rungon, jonka ympärille
käsivarret ylsivät.
Jota vasten pää sai
levätä, iho hengittää.
Siinä oli helppo itkeä.
Ja kun virta viimein
taukosi, hän katsoi
ylöspäin, näki oksien
roikkuvan matalalla,
suojana, keinuen
kevyesti tuulessa,
kuin Äidin helmat.

Kulje kaikkien meidän takia

Kulje aaltoilevin askelin, tukka avaruudessa, ajatukset hulmuten, maan murua varpaiden onkaloissa, talvipäivän unissa, kulje tyhjin sydämin, taskut ja keuhkot täynnä, valosta, valossa, kulje syvissä varjoissa, äkkipimeässä, hennossa kajossa, elääksesi, elä kulkeaksesi, itsesi takia, hänen takia, heidän takia. Kulje kaikkien meidän takia, joiden kuu on joskus varastettu.