Kultaseni,
ethän anna kenenkään viedä voimaasi. On niin monta tapaa muuttaa maailmaa. Voit vaikuttaa, koskettaa tai parantaa, synnyttää jotain, mikä on sinulle rakasta. Tee mitä tahansa, kunhan teet hyvää ja annat jokaisen tehdä sen omalla tavallaan. Maailmassa on jo tarpeeksi niitä, jotka heristävät sormiaan.
Ole hyvä, ja loista.
Älä piilota.
Kaikki valo on
tarkoitettu jaettavaksi.
Vaikka omasi sai
alkunsa seisomalla
tulessa, se on vähintään
yhtä arvokasta.
Sisko,
ei sinun tarvitse pyytää anteeksi,
jos et tiedä, miten viha käännetään voimaksi.
Keskity siihen, missä olet hyvä ja rakasta.
Kukaan ei voi sanoa, etteikö sitä tarvita.
Ja maailma muuttuu, se muuttuu niin monella tavalla.
Anna itsellesi lupa olla se mitä olet.
Herkkä sielu, lempeä parantaja.
Kultaseni,
kun nainen tulee tiettyyn ikään, se alkaa synnyttää. Yksi lapsia, toinen runoja, kolmas ehkä molempia. Joku laittaa siemenen purkkiin ja odottaa. Joku maalaa oman maan ja tähtitaivaan. Tapoja on miljoonia. Sen vain haluan sanoa. Älä suotta usko siihen, että maailmassa on vain yhdenlaisia vauvoja.
Jos ainut mikä
sinussa on terävää
on lehtesi,
pidä niistä hyvää
huolta. Kuulitko?
Älä anna kenenkään
viedä
herkkyyttäsi.
Kulje aaltoilevin askelin, tukka avaruudessa, ajatukset hulmuten, maan murua varpaiden onkaloissa, talvipäivän unissa, kulje tyhjin sydämin, taskut ja keuhkot täynnä, valosta, valossa, kulje syvissä varjoissa, äkkipimeässä, hennossa kajossa, elääksesi, elä kulkeaksesi, itsesi takia, hänen takia, heidän takia. Kulje kaikkien meidän takia, joiden kuu on joskus varastettu.
Villeys, rakastan kaikkea sinussa.
Rakastan sitä, miten kuiskaat minun korvaan.
Rakastan sitä, miten tuoksusi leijuu ilmassa.
Rakastan sitä, miten leikit minun hiuksilla.
Rakastan sitä, miltä kosketuksesi tuntuu iholla.
Rakastan sitä, miten huomioit jokaista solua.
Rakastan sitä, miten kasvat ulos rajoista.
Rakastan sitä, miten annat kaikkien versojen rehottaa.
Rakastan sitä, että mikään ei ole sinulle liian sotkuista.
Rakastan sitä, että kaikki on sinulle yhtä kaunista.
Jokainen rikkaruohosikin rakkauden ruumiillistuma.
Kuin puut pukeutuivat ja riisuivat
kaikella oli rytminsä.
Hänen tehtävänsä oli seurata omaansa.
Vaikka se ei aina noudattanut isointa virtaa, hän tiesi olevansa
vuoroin
ilmassa,
maassa,
vedessä,
liekeissä,
siellä missä pitääkin,
ja missä muuallakaan kuin
tukevasti Universumin kyydissä.
Ole itse oma vesiputouksesi
Ole puusi runko
Liekkisi tuli
Ole vakaa maaperä
ja siihen kiteytyvä metalli.
Ole oma kuun
ja maan kiertosi,
jatkuvasti muuttuva
ikuinen elementti.
”Maa tarvitsee jalkapohjasi paljaina”,
kuulen, miten syreenit soittavat,
kurjenkellot laulavat,
kun ravistelen itseni polkua pitkin.
Täältä minä tulen
ja tänne minä kuulun.
Tuuli tarttuu hiuksiini,
minä ajan sitä takaa,
me leikimme.
