Ole hyvä, ja loista.
Älä piilota.
Kaikki valo on
tarkoitettu jaettavaksi.
Vaikka omasi sai
alkunsa seisomalla
tulessa, se on vähintään
yhtä arvokasta.
Mainokset
Avainsana-arkisto: luovuus
Lempeä parantaja
Sisko,
ei sinun tarvitse pyytää anteeksi,
jos et tiedä, miten viha käännetään voimaksi.
Keskity siihen, missä olet hyvä ja rakasta.
Kukaan ei voi sanoa, etteikö sitä tarvita.
Ja maailma muuttuu, se muuttuu niin monella tavalla.
Anna itsellesi lupa olla se mitä olet.
Herkkä sielu, lempeä parantaja.
Joku maalaa oman maan
Kultaseni,
kun nainen tulee tiettyyn ikään, se alkaa synnyttää. Yksi lapsia, toinen runoja, kolmas ehkä molempia. Joku laittaa siemenen purkkiin ja odottaa. Joku maalaa oman maan ja tähtitaivaan. Tapoja on miljoonia. Sen vain haluan sanoa. Älä suotta usko siihen, että maailmassa on vain yhdenlaisia vauvoja.
Hyvää huolta
Jos ainut mikä
sinussa on terävää
on lehtesi,
pidä niistä hyvää
huolta. Kuulitko?
Älä anna kenenkään
viedä
herkkyyttäsi.
Kulje kaikkien meidän takia
Kulje aaltoilevin askelin, tukka avaruudessa, ajatukset hulmuten, maan murua varpaiden onkaloissa, talvipäivän unissa, kulje tyhjin sydämin, taskut ja keuhkot täynnä, valosta, valossa, kulje syvissä varjoissa, äkkipimeässä, hennossa kajossa, elääksesi, elä kulkeaksesi, itsesi takia, hänen takia, heidän takia. Kulje kaikkien meidän takia, joiden kuu on joskus varastettu.
Rakkauden ruumiillistuma
Villeys, rakastan kaikkea sinussa.
Rakastan sitä, miten kuiskaat minun korvaan.
Rakastan sitä, miten tuoksusi leijuu ilmassa.
Rakastan sitä, miten leikit minun hiuksilla.
Rakastan sitä, miltä kosketuksesi tuntuu iholla.
Rakastan sitä, miten huomioit jokaista solua.
Rakastan sitä, miten kasvat ulos rajoista.
Rakastan sitä, miten annat kaikkien versojen rehottaa.
Rakastan sitä, että mikään ei ole sinulle liian sotkuista.
Rakastan sitä, että kaikki on sinulle yhtä kaunista.
Jokainen rikkaruohosikin rakkauden ruumiillistuma.
Universumin kyydissä
Kuin puut pukeutuivat ja riisuivat
kaikella oli rytminsä.
Hänen tehtävänsä oli seurata omaansa.
Vaikka se ei aina noudattanut isointa virtaa, hän tiesi olevansa
vuoroin
ilmassa,
maassa,
vedessä,
liekeissä,
siellä missä pitääkin,
ja missä muuallakaan kuin
tukevasti Universumin kyydissä.
Ikuinen elementti
Ole itse oma vesiputouksesi
Ole puusi runko
Liekkisi tuli
Ole vakaa maaperä
ja siihen kiteytyvä metalli.
Ole oma kuun
ja maan kiertosi,
jatkuvasti muuttuva
ikuinen elementti.
Tänne minä kuulun
”Maa tarvitsee jalkapohjasi paljaina”,
kuulen, miten syreenit soittavat,
kurjenkellot laulavat,
kun ravistelen itseni polkua pitkin.
Täältä minä tulen
ja tänne minä kuulun.
Tuuli tarttuu hiuksiini,
minä ajan sitä takaa,
me leikimme.
Pieni suuri pallo
Suuri pallo oli monien
pienten pallojen mielestä liikaa
etenkin pienten suurten pallojen
siksi ne kehittivät suuren pallon sisälle
pienempiä, kevyempiä palloja.
Jotkut niistä viihtyivät meren rannalla,
toiset ilmassa,
jotkut palloista kiinnittyivät puihin,
houkuttelivat lintuja,
niitä oli mukava seurata.
Oli myös ilmatiiviitä palloja,
sellaisia, joiden sisään
mikään ulkopuolinen ei päässyt.
Joskus pallot törmäsivät toisiinsa
ja niitä poksahteli,
silloin pienet pallot olivat hetken aikaa hukassa,
mutta aina syntyi uusia.
Mitä useammin pieni pallo poksahti
sitä suurempi siitä tuli,
aluksi se karsasti pienempiä palloja,
mutta ajan myötä törmäilystä
tuli eräänlaista huvia,
joskus jopa tarkoituksellista.
Toisinaan pieni suuri pallo
karkasi kauaksi ilmaan
ja leikki hetken olevansa
suurempi kuin olikaan.
Silloin se näki,
mitä jokaisen pallon olisi pitänyt nähdä,
että suuressa pallossa
ei muuta ollutkaan kuin palloja.
Pelkkiä olemattoman pisteenkokoisia palloja.
Ja että suuri pallo
oli yksi pienen pieni
oikeastaan hyvin pikkuruinen
pallo muiden pallojen joukossa.
