Joku maalaa oman maan

Kultaseni,
kun nainen tulee tiettyyn ikään, se alkaa synnyttää. Yksi lapsia, toinen runoja, kolmas ehkä molempia. Joku laittaa siemenen purkkiin ja odottaa. Joku maalaa oman maan ja tähtitaivaan. Tapoja on miljoonia. Sen vain haluan sanoa. Älä suotta usko siihen, että maailmassa on vain yhdenlaisia vauvoja.

Mainokset

Hyvää huolta

Jos ainut mikä
sinussa on terävää
on lehtesi,
pidä niistä hyvää
huolta. Kuulitko?
Älä anna kenenkään
viedä
herkkyyttäsi.

Kulje kaikkien meidän takia

Kulje aaltoilevin askelin, tukka avaruudessa, ajatukset hulmuten, maan murua varpaiden onkaloissa, talvipäivän unissa, kulje tyhjin sydämin, taskut ja keuhkot täynnä, valosta, valossa, kulje syvissä varjoissa, äkkipimeässä, hennossa kajossa, elääksesi, elä kulkeaksesi, itsesi takia, hänen takia, heidän takia. Kulje kaikkien meidän takia, joiden kuu on joskus varastettu.

Rakkauden ruumiillistuma

Villeys, rakastan kaikkea sinussa.
Rakastan sitä, miten kuiskaat minun korvaan.
Rakastan sitä, miten tuoksusi leijuu ilmassa.
Rakastan sitä, miten leikit minun hiuksilla.
Rakastan sitä, miltä kosketuksesi tuntuu iholla.
Rakastan sitä, miten huomioit jokaista solua.
Rakastan sitä, miten kasvat ulos rajoista.
Rakastan sitä, miten annat kaikkien versojen rehottaa.
Rakastan sitä, että mikään ei ole sinulle liian sotkuista.
Rakastan sitä, että kaikki on sinulle yhtä kaunista.
Jokainen rikkaruohosikin rakkauden ruumiillistuma.

Universumin kyydissä

Kuin puut pukeutuivat ja riisuivat
kaikella oli rytminsä.
Hänen tehtävänsä oli seurata omaansa.
Vaikka se ei aina noudattanut isointa virtaa, hän tiesi olevansa
vuoroin
ilmassa,
maassa,
vedessä,
liekeissä,
siellä missä pitääkin,
ja missä muuallakaan kuin
tukevasti Universumin kyydissä.

Pieni suuri pallo

Suuri pallo oli monien
pienten pallojen mielestä liikaa
etenkin pienten suurten pallojen
siksi ne kehittivät suuren pallon sisälle
pienempiä, kevyempiä palloja.
Jotkut niistä viihtyivät meren rannalla,
toiset ilmassa,
jotkut palloista kiinnittyivät puihin,
houkuttelivat lintuja,
niitä oli mukava seurata.
Oli myös ilmatiiviitä palloja,
sellaisia, joiden sisään
mikään ulkopuolinen ei päässyt.
Joskus pallot törmäsivät toisiinsa
ja niitä poksahteli,
silloin pienet pallot olivat hetken aikaa hukassa,
mutta aina syntyi uusia.
Mitä useammin pieni pallo poksahti
sitä suurempi siitä tuli,
aluksi se karsasti pienempiä palloja,
mutta ajan myötä törmäilystä
tuli eräänlaista huvia,
joskus jopa tarkoituksellista.
Toisinaan pieni suuri pallo
karkasi kauaksi ilmaan
ja leikki hetken olevansa
suurempi kuin olikaan.
Silloin se näki,
mitä jokaisen pallon olisi pitänyt nähdä,
että suuressa pallossa
ei muuta ollutkaan kuin palloja.
Pelkkiä olemattoman pisteenkokoisia palloja.
Ja että suuri pallo
oli yksi pienen pieni
oikeastaan hyvin pikkuruinen
pallo muiden pallojen joukossa.

Tuli palo

Tu
-li
palo.
Paloi tuli.
Tuli se palo.
Paloi se tuli.
Se tuli vaan palo.
Se paloi vaan tuli.
Tuli se vaan palo.
Paloi se vaan tuli.
Tuli palo se vaan.
Paloi tuli se vaan.
Tuli.Tuli.Tuli. Palo.Palo.Palo.
Se palo vaan tuli tulemistaan.
Se tuli vaan paloi palamistaan.
Sammui omia aikojaan.

Luova keho

Luovuus on taito
ihailla poutapilviä
hymyillä päivänkakkaroille
oppia koivunoksilta
puhua varpaanpäille
Luovuus on kykyä
vastaanottaa vaahtopäitä, aaltovuoria
seistä kaatosateessa ilman sateenvarjoa
tuntea sadepisarat joka puolella
näkyvyyden puuttuessa kuunnella,
kun maailma puhuu sinulle
(kohinaa)
Luovuus on valmiutta
pysyä hiljaa paikallaan
odottaa
antaa aikansa
luottaa
keho kyllä vastaa.